Heippa!
Vähän väliaikakuulumisia. Kamera on päässyt korjuuksille ja puhdistukseen, eikä palaa lomaltaan takaisin kuin 2-4 viikon päästä. En tiedä mikä sille tuli, mutta se ei eräänä kauniina päivänä enää suostunut nostamaan salamaa, oli kyseessä kuinka pimeä tila tahansa. Vaikea sanoa syytä vialle, sillä itse en ole kameralla kuvannut vähään aikaan. Eli nyt mennään jonkin aikaa puhelimen ja pokkarien varassa...

5.2. pääsin vasta pimeällä tallille. Ulkona tuuli kovasti, joten päätin jättää ratsastuksen pois ja juoksutin ponin. Se toimikin yllättävän hyvin, yleensä kun sen kanssa saa taistella ravin nostosta vaikka kuinka kauan. Nyt ravi nousi tosi herkästi, eikä raippaakaan tarvinnut käyttää (vaikkei se siitä mitään välitäkään...). Kerran Jimppa huomasi jonkun mörön lumikasassa ja sai pienen kohtauksen, mutta muuten se ei oikeastaan pelännyt mitään. Sätkyt saadessaan poni otti jopa pari laukka-askelta oikeaan kierrokseen, mikä on lähes ennenkuulumatonta!

6.2. menimme Nestorin ja Jennan seuraksi raviradalle. Jimppa otti heti asiakseen kulkea pää tähdissä ensimmäisten ravipätkien jälkeen, mutta se pysyi yllättävän hyvin hyppysissä. Harjoittelimme sietämään sitä, että kaveri ravasi/laukkasi edelle ja me jatkoimme tylsästi käynnissä, mikä tietenkin Jimpasta oli aivan turhaa pelleilyä. Mutta siitä huolimatta se ei väittänyt (kamalasti) vastaan, kun käskinkin sitä jatkamaan käynnissä.

Lopuksi, kun kaveri oli poistunut jo radalta, otin kierroksen laukkaa. Jimpalla on tapana säikkyä radalla laukassa näkymättömiä mörköjä, joten yleensä menen aika rauhallista vauhtia. Ei ole hevosestakaan mukavaa, kun se tekee yllätysloikan johonkin ilmansuuntaan ja ratsastaja vetäisee vahingossa suusta... Jimpan laukka tuntui erilaiselta kuin tavallisesti, oliko sillä jäänyt sitten lumipaakku kiinni repsottavan tilsakumin alle ja se varoi sitä, vai mikä siinä oli. Kolmitahtiselta se ei ainakaan tuntunut.

Laukattuani käänsin ponin kisasuuntaan, nostin ravin, nousin kevyeen istuntaan - ja sitten mentiin! Jimppalle tarvitsee hyvin harvoin antaa pohkeita ravin tai laukan nostamisen jälkeen, eikä nytkään ollut vauhdista puutetta. Menimme varmaan parisataa metriä miltei täysiä, ja sitten rauhotin ravin normaaliksi jolkotteluksi. Pitihän sitä vielä toisellakin sivulla ottaa pieni pätkä reippaampaa ravia, mutta sen jälkeen otimme käyntiin.

Torstaina menin hiittisuoralla (löysillä) sivuohjilla ja perjantaina yritimme vähän kouluilla klinikan pihalla. Ympärille ilmestyi sen verran sakea sumu, että Jimppa alkoi näkemään lähestyviä mörköjä joka puolella, mutta ennen sumua se meni välillä ihan mukavastikin. Jimppa on ollut nyt aika hankala saada taipumaan, eikä se perjantainakaan olisi millään meinannut asettua mihinkään.

Sumua joka puolella!