Uskonpuute(ko?)
Heippa!
Hieroja joutuikin perumaan tulonsa, mutta toinen hevoshieroja tulee torstaina käymään. Nyt on ollut sen verran pitkä postaustauko (jos ei tuota puskailuvideota lasketa), etten edes muista, mitä kaikkea me olemme tehneet!
Eilen Jimpalla oli vapaapäivä, koska pääsin vasta iltamyöhään tallille. Toissapäivänä kävimme Jennan ja Nestorin kanssa maastossa, ja puhdistin pitkästä aikaa kunnolla Jimpan varusteet. Yksi ilta (olisiko se ollut perjantai tai lauantai), kun minua ei oikein innostanut tehdä mitään kehittävää, kiersimme Jimpan kanssa raviradan viertä pitkin maneesin ohi ja siitä klinikan pihan poikki taas raviradan vierelle. Aluksi menimme sen ihan vain käynnissä, mutta lopuksi kiersimme ravaten sekä laukaten. Tosin raviradan portin kohdalla otin käyntiin, kun siinä on sen verran jyrkkä alamäki. Alla vielä erittäin havainnollistava kuva tästä lenkistä (klikkaa isommaksi, jos tarvitsee):
Sininen tarkoittaa käyntiä, vihreä ravia ja vaal.punainen laukkaa |
Ratsastuksen jälkeen päätin vielä tehdä jotain maasta käsin. Jimppa ei ollut samaa mieltä jatketusta liikutuskerrasta, vaan se alkoi uhmaamaan minua melkein heti, kun pyysin sitä liikkeelle tarhassa. Yritin siinä sitten ajaa sitä kauemmaksi minusta, mutta Jimppa vaan näytti nyrpeää naamaa ja uhkaili niin etu- kuin takapäällään. Minulta alkoi usko loppua, kun kaikki, mitä yritin, päättyi uhkailevaan hevoseen. Se vaan kyhjötti kauimmaisessa nurkassa tuijotellen kaukaisuuteen, jos en sitä käskenyt liikkumaan, eikä suostunut edes peruuttamaan suoraan taaksepäin.
Lopulta pääsimme edes jonkinmoiseen yhteisymmärrykseen. Jimppa alkoi vihdoin seuraamaan minua ja pysähdykset, peruutukset ja venyttelyt sujuivat. Minulle jäi silti vähän paha mieli ja päätinkin, että nyt harjoittelemme johtajuutta aiempaa enemmän.
Joku ihme hiippari meni ohi! |
Kylkiluut tuntuu, mutta ei näy :) |
0 kommenttia