Viime talvelta

Jimpan tilassa ei ole ollut mitään suurempaa muutosta parempaan tai huonompaan. Tänään äiti kävi juttelemassa eläinlääkärin kanssa niin kuin oltiin sovittu, ja minä liikutin Jimpan sillä välin. Ruunalla oli paljon menohaluja ja se halusi juosta. Aluksi hengitys alkoi hinkumaan ravatessa ja poni hengästyi herkästi, mutta palautui käyntipätkän jälkeen normaaliksi. Loppua kohden hinkuminen väheni jonkin verran, eikä se Jimppaa näyttänyt haittaavan ollenkaan.

Uutta astmasumutetta Jimppaan ei laiteta, vaan nyt sen hoitona on säännöllinen liikunta ja mahdollisimmat hyvät puitteet. Mietittiin säilöheinän ostoa eräältä tallilta siksi aikaa, että uutta heinää hankitaan meidän tallin puolesta. Eläinlääkäri totesi Jimpan täyttävän puhkurin oireet, eli iloisia uutisia ei sieltä tullut. Mitään lopullista tuomiota ei kuitenkaan annettu, vaikka erittäin pienellä todennäköisyydellä se voisi olla mikään ohimenevä puhkurin tapainen juttu... Nyt pitää vain toivoa, että ruunan tila ei ainakaan pahenisi, ettei tarvitsisi ryhtyä miettimään mitään lopullisempaa.

Heippa!
Eilen kävin Jimpan kanssa lyhyen maastolenkin. Tein päivästä vaatimattoman videon, jonka sain vaikeuksien kautta lopulta julkaistua ja laitettua YouTubeen. Kaikki on niin helppoa kehittyneen teknologian avulla...




Tänään kävin maastoajelulla. Jimppa oli reippaalla tuulella ja halusi väistellä vesilammikkoja parhaansa mukaan. Lenkki meni hyvin, eikä Jimppa välittänyt vastaan tulevista kärryilijöistä mitään! Huomasin myös, että se kääntyisi kärryjen kanssa vaikka kolikon päällä, jos tarvitsisi, kun käännyin sivutielle, jolla ei ollut kunnon kääntymäpaikkaa.

Keskiviikon eläinlääkärikäynnillä selvisi, että Jimpan keuhkot eivät ole niin pahasti täynnä limaa kuin aiemmin. Se sai astmasumutetta suoraan keuhkoihin ja katsomme nyt viikon verran, auttaako se. Jos jotain parannusta on tapahtunut, tehdään sama homma uudestaan. Ja jos ei, niin sitten katsellaan mitä tehdään vai tehdäänkö mitään. Ell sanoi myös, että tila saattaisi olla krooninen, eikä paranisi kokonaan, mutta aina voi toivoa parasta :) Ajelun jälkeen lima kyllä lähti liikkeelle, joten liikunnalla sen voisi saada poistumaan keuhkoista häiritsemästä.

Kännykkälaatua joltain maastolenkiltä

Heippa!
Tänään uskallauduin itsekin lähtemään ajelulle Jimpalla. Aamulla olin kuvaamassa koulukisoissa ja siinä samalla kävin tekemässä iltatallin heiniä vaille valmiiksi. Myöhemmin tulin uudestaan tallille ja valjastin Jimpan kärryjen eteen. Oli jo aika hämärää, mutta hyvin siellä silti näki eteensä. En ollut ennen käynytkään Jimpan kanssa maastossa ajamassa yksinäni. Kerran kävin toisen kärrypollen perässä loppukäynneillä metsätiellä, mutta siinäpä se.

Jimppa käyttäytyi todella ihanasti koko matkan ajan! Se kuunteli ääniapuja hirmu hyvin, ei kuumunut tai pelleillyt. Ravista se siirtyi käyntiin vain ottamalla ohjat paremmin käsiin ja pyytämällä äänellä käyntiin. Sitä se ei tekisi radalla :D Lenkki ei ollut pitkä, ehkä 2 kilometriä, joten se meni nopeasti ohi. Olisin voinut kyllä käydä pitemmälläkin retkellä! Maastossa oli mukavan rauhallista, ja olimmekin ainoat liikkujat siellä yhtä mopoilijaa lukuun ottamatta. Ensi kerralla käyn varmasti jossain kauempanakin, jossa on vain sopiva kääntymispaikka.

Huomenna soitan aamusta eläinlääkärille. Jimppa yski pari kertaa tänäänkin, mutta hengitys ei vinkunut ajon aikana. Limaa siellä kuului silti olevan, kun pääsimme kotipihalle takaisin. Toivottavasti se tästä paranisi, niin päästäisiin jatkamaan siitä mihin jäätiin :) (Lumi olisi myös hyvä lisä.)

"Apua mää kuristun!"

Heippa!
Otsikkoon viitaten ollaan ravailtu paljon. Hämärä ehtii tulla niin nopeasti, että vaikka lähtisi heti koulun jälkeen tallille, valoisalla ei vain kerkeä ratsastamaan. Kerran käytiin maastossa Nestori-poni seurana, mutta Jimppa päätti kuumua niin, ettei silloinkaan paljoa laukkailtu (vaikka ruuna kuinka yrittikin). Se keveni sen verran etenkin peräpäästä, että oli parempi mennä ravilla.

Torstaina Jimpalla oli vapaa, koska olin abiporukan kanssa tutustumassa jatko-opintomahdollisuuksiin Oulussa. Keskiviikkona taas vain juoksutin Jimpan pikaisesti.


Eilen leikittiin montéa hämärän laskeuduttua. Oli ihan hauskaa, ja Jimppa sai nopeasti ideasta kiinni (tarvitsi sanoa vain "1, 2, aja!" ja se oli jo menossa :D), mutta ei kuitenkaan näytellyt mitään vauhtihirmua tällä kertaa. Lopuksi vielä yksi kierros ravissa radan ympäri ja sitten kotiin. Se on yskinyt vieläkin, tosin vähän harvemmin. Maanantaina soitan eläinlääkärille kysyäkseni jatkosta, tarvitseeko Jimppa uuden hoidon vai miten kannattaisi tehdä.

Tänään ehdin melkein valoisalla ratsastamaan ja menin hiittisuoralle. Heti alkuraveissa Jimpan hengitys rupesi kuulostamaan hinkuvalta, mutta yskimään se ei harmikseni alkanut. Jimpan ravia sai nyt säädeltyä miten päin vain, eikä se itse hidastanut tai lähtenyt nopeampaa. Vauhti pysyi samana, eikä yhden pohkeenpuristuksen jälkeen ruuna pyrähtänyt lentoon, vaan nopeutti vauhtiaan aina vain asteen verran. Ratsastuksen jälkeen riisuin varusteet ja menin pihalle vielä tekemään maastakäsin joitain asioita. Jimppa keskittyi ihan hyvin, etenkin venyttelyt, pyöriminen ja paikalla pysyminen menivät kivasti!

Eiliseltä

Heippa!
Sää oli tänään puolellamme; aurinko paistoi, lumi pysyi maassa ja pakkasta oli vain asteen verran! Kävin liikuttamassa Jimpan aamupäivästä yhdentoista aikaan, kun oli ihanan valoisaa. Jimppakin lähti mielellään retkelle, etenkin kun sai etukäteen maistiaisia päiväheinistä. Satuloin hepan ja menin aluksi hiittisuoralle, missä alkukäyntien jälkeen ravasimme.

Aluksi Jimppa vähän empi jäisen kovan maan kanssa (onneksi on nyt hokkikengät!), mutta innostuessaan se päästeli vauhdikasta ravurinravia eteenpäin! Välillä se yritti vaihtaa laukalle, mutta tyytyi sitten ravaamaan. Toissapäiväisen hämäräratsastuksen jälkeen vähän jännitin laukkaamista, koska Jimppa yritti pukittaa viimeksi. Otin ensin yhden noston ja laukkasin vain pari metriä, mutta sen jälkeen uskalsin antaa sen jatkaa laukkaa pitemmästikin. Menimme hiittisuoralta maastoon vievää tietä pitkin pellolle, jota laukkailimme edes takaisin muutamaan otteeseen ilman pelkoakaan pukeista! Jimppa oli innoissaan, vaikka yrittikin väännättää kotitielle aina tilanteen tullen... :D

Jimpalla olisi riittänyt vielä intoa ja energiaa mennä täysiä, kun lähdimme takaisin tallille päin. Se ei suostunut ravaamaan sitten millään, vaan oli pakko tarjota laukkaa. Kävin klinikan pihalla ottamassa viimeisen ravipätkän, jotta se ravikin saatiin löytymään, ja sitten oli loppukäyntien aika. Jimpalle tuli lämmin ja vähän hikikin satulan kohdalta ja kaulaan. On sillä jo sen verran karvaa, ettei ole ihmekään, vaikka tulee kuuma. Tallissa se pärski oikein kunnolla räkää pois. Hyvä, että lima lähtee liikkeelle!

Takaisin tallilla!

Tänään hain Postista Horzelta tilaamani takin. Se osoittautui odotettua suuremmaksi kooltaan, eli jos joskus vielä tilaan unisex-kokoisen takin, pitää ottaa kokoa pienempi! :D Muuten takki vastasi odotuksia ja pääsee varmasti kovaan käyttöön!

Heippa!
Tänään Jimppa pääsi kärryjen eteen pitkästä aikaa - ja sen huomasi! Ruuna oli niin innoissaan radalla, että oli pakko hymyillä sen menoa katsellessa. Korvat hörössä ja täysiä, heppa oli niin onnessaan! Ajelu teki varmasti hyvää myös ponin keuhkoille. Itse en sillä ajanut, koska vauhti hirvittää :D Onneksi tallilta löytyy ainakin kaksi vapaaehtoista päästelemään ruunan kanssa.

Illalla käytiin vielä kävelemässä maneesissa ja harjoiteltiin muutamia temppuja. Lopuksi tutustuimme vesi- ja muurimattoihin, eikä Jimppaa pelottanut ollenkaan! Se käveli molempien mattojen yli tuosta vain, vaikka joskus aikaisemmin se olisi järkyttynyt niistä paljon enemmän.

Huomenna otetaan vähän rennommin ja tiistaina tulee kengittäjä. Jimpalla olikin jo oikean takajalan kenkä aika löysällä. :)

Kuvista & videoista kiitos Jennalle!

Heippa!
Eilen kävin jo päivemmällä liikuttamassa Jimpan. Harmiksi rupesi satamaan jotain sateen ja (terävien!) rakeiden välimuotoa, emmekä voineet kovin kauaa olla. Jimppakaan ei tykkää minkäänlaisesta sateesta, eikä tämä ollut poikkeus.

Illalla olikin sitten estevalmennus, mutta tällä kertaa Jimppa sai jäädä talliin! Lainaratsuna toimi ruunan tarhakaveri Nestori, joka on ehkä hieman varmempi hyppääjä kuin Jimppa. Tunti meni aika hyvin siihen nähden, että en ollut ennen ponilla ratsastanut tai ainakaan hypännyt! Oli kivaa ratsastaa välillä jollain muullakin kuin vain Jimpalla. Estesatulalla ja -ponilla kaikki sujuikin yllättävän helposti, kun normaalisti joutuu hyppäämään koulusatulalla hevosella, joka hyppää paikaltaan (jos hyppää) :D Ehkä tässä saa kerättyä esteisiin lisää varmuutta itsekin, niin sitten Jimppakaan ei olisi niin epävarma :)
Alla nopea videokooste tunnilta, johon heitin jonkun Youtuben biisin taustalle soimaan, niin ei tarvitse hiljaisuutta kuunnella!



Tänään satoi taas vaihteeksi. Kävin ratsastamassa Jimpalla ensiksi maastoon vievää tietä pitkin. Ekan ravipätkän jälkeen Jimpan hengitys rupesi vinkumaan ja se hengitti raskaasti, joten kävelin jonkin aikaa, että hevosen hengitys helpottui. Käännyin takaisin ja menin raviradalle, jossa otin myös ravia. Jimppa yski monta kertaa peräkkäin, eli jotain piti keuhkoista saada ulos. Koska satoi ja Jimppaa ärsytti ulkoilla sellaisella säällä, se ei olisi jaksanut oikein ravata vaan yritti vaihtaa laukalle. Kun sitten otettiin laukkapätkä, Jimppa ei oikein saanut alleen minkäänlaista laukkaa. Kyllä sieltä sitten rupesi löytymään jotain laukan tapaista, mutta sekin jäi lyhyeen, kun poni päätti heittää yllätyspukin ja lensin istumaan kaulalle. Onneksi se tajusi pysähtyä pyydettäessä, eikä ruvennut temppuilemaan ylimääräisiä.

Huomiseksi varattiin maneesi, että voidaan mennä sinne juoksuttamaan liinassa/irtona. Äiti kuitenkin keksi maneesin varaamisen jälkeen, että kysyttäisiin jotakuta ajamaan Jimpalla aamupäivästä kun on vielä valoisaa. Mennään sitten vielä vähäksi aikaa venyttelemään ja rentouttamaan lihaksia, ettei selkä tule ajamisesta kovin kipeäksi (:

Eilen iltapäivällä sain soiton eläinlääkäriltä, joka sanoi, ettei Jimpalla olekaan keuhkoputkentulehdusta. Viljelynäytteessä ei näkynyt mitään tautibakteereja, joten uusi diagnoosi on nyt astmaksi kääntynyt tulehdus. Sitä hoidettiin letkuttamalla "sipuliviinaa" ja sai myös kortisonipiikin. Nyt heppa haisee - ja paljon - valkosipulille! Toivottavasti muut tallilla kävijät eivät kuole siihen hajuun :D.

Jimppa pitää päivittäin liikuttaa niin, että se hengästyy. Me olemme kastelleet heinätkin jo jonkin aikaa, ja sitä rataa jatketaan, jos ei sitten osteta ruunalle omia heiniä. Oireiden tulisi olla pois viikon kuluttua, joten toivotaan parasta!

Klinikalla Jimppa oli nätisti, vaikka ovella tekikin stopin. Raukalla oli varmasti tuoreessa muistissa tiistain klinikkakäynti! Sillä on tapana nyplätä huulillaan, aina kun jotain jännää tapahtuu, esimerkiksi juuri eläinlääkärissä. Tälläkin kertaa huoneen täytti tasainen ploplotus. :) Tallille palatessa Jimppa oli vähän uninen rauhoituksen jäljiltä, ja kuljimme hitaasti jäätä väistellen kotiin. Ruuna seurasi olkaan nojaten ja silmät puoliummessa :D.

Illalla kävin ratsastamassa raviradalla, koska se oli ainoa täysin sula paikka mennä. Jimppa saa tiistaina hokkikengät alleen, joten siihen asti käydään luultavasti vain radalla päästelemässä. Tänään Jimppa oli, kuten odotettuakin pitkän loman jälkeen, aika innokkaalla tuulella. Se yritti hypähdellä käynnissä peitsin kautta laukalle, jos ei koko ajan ratsastaja hillinnyt menoa. Ravissa näyteltiin hienoa ravurinravia, joka vaihtui kuitenkin ihan itsestään laukalle aina vähän ajan päästä. Laukkakin pyöri tosi kivasti ja oli rennon tuntoista! Tuntui, että liitovaihekin pilkisteli laukassa aina välillä. Menoa haittasi vain märkä rata, pimeys ja huonosti istuva turvaliivi, jonka laitoin varmuuden vuoksi päälle. Sai jäädä viimeiseksi kerraksi kyllä... Pitäisi kerätä lisää rohkeutta, että uskaltaisi antaa Jimpan mennä vielä lujempaa. Se pääsisi niin paljon lujempaakin, kuin mitä sen kanssa ollaan menty!

Toukokuulta