Heippa!

Eilen olin Alavieskan hevosharrastajien järjestämällä kurssilla. Sen vetäjänä toimi Lilli Vanhatalo ja aiheena oli maastakäsin työskentely. Kurssille sai osallistua myös oman hevosen kanssa, mutta minä menin vain kuunteluoppilaaksi. Sain kuitenkin jonkin verran uusia näkökulmia ja vinkkejä hevosen käsittelyyn maastakäsin. Ensiksi kokoonnuimme raviradan tallikahvioon, missä Lilli piti teoriatunnin ja kertoi maastakäsittelystä ja mieliyhteydestä muutenkin. Sen jälkeen menimme maneesiin, missä osa kurssilaisista pääsivät tekemään eri harjoituksia hevostensa kanssa.

Työskentelyssä on tärkeää seurata kolmen kohdan polkua:
1. Paine
2. Reaktio
3. Paineen päästö

Painehan voi olla psyykkistä tai fyysistä, vaikka välillä tuntuu, että useammat laskevat sellaiseksi vain fyysisen paineen. Reaktiota pitää odottaa kärsivällisesti, mutta jo jotain sinne päin riittää. Esimerkiksi peruuttaessa jo jalan tai edes painon siirtäminen taaksepäin riittää reaktioksi, ja paine lopetetaan palkkioksi. Minulle on välillä hankalaa lopettaa paine kunnolla, vaan saatan jäädä pitämään yhä vähän painetta hevoseen. Lilli kertoi, että taputuksen sijasta hevosta tulisi kehua silittämällä, koska siihen liittyy positiivinen mielleyhtymä siitä, kun tamma nuolee vastasyntynyttä varsaa. Toisin kuin silitys, taputus on vain opittu yhdistämään kiitokseksi, mutta se ei tunnu yhtä hyvältä kuin silittäminen.

Kokeilin kurssin jälkeen itsenäisesti Jimpan kanssa samat tehtävät, mitä hevosten kanssa kurssille osallistuneetkin olivat tehneet. Ne menivät ihan hyvin!

Aluksi kurssilaisten tuli saada hevoset seisomaan tasalajoin paikallaan vähintään käsivarren mitan päässä ihmisestä. Jos hevonen yritti tulla liian lähelle tai ei seissyt paikallaan tasajaloin, se piti saada peruuttamaan koskematta itse hevoseen. Jimppa on yleensä helppo laittaa peruuttamaan, mutta se ei oikein tajunnut narun heiluttelua peruutuskäskyksi. Muuten se kyllä pakitti. Aluksi en meinannut saada sitä millään seisomaan etu- ja takajalat vierekkäin, vaan aina oli joku jaloista väärässä paikassa! Lopulta kun se seisoi kunnolla, ruuna pysyi siinä, vaikka laskin narunkin maahan ja peruutin kauemmas.

Toisessa tehtävässä piti kääntää hevosen pää sivulle ja laskea alas. Hevosen piti olla läsnä ja keskittyä ihmiseen, eikä mihinkään muuhun. Jimppa teki ensin niin kuin kurssillakin olleet hevoset: se käänsi päätään, mutta alkoi sitten pyöriä ympyrää. Sitten Jimpalla alkoi rattaat kääntyä päässä ja sen jälkeen se käänsi päänsä puolesta pyynnöstä sivulle, eikä katsellut tai kuunnellut mitään ympärillään. Pari kertaa se alkoi hamuta omaa kylkeään hetken jälkeen :D Sitten kokeilin saada Jimpan laskemaan päätään, mutta se olikin vähän vaikeampaa. Ruuna ei millään laskenut päätään kuin ihan vähän, vaikka miten yritin! Laitoin sitten enemmän tai vähemmän painetta, heilutin narusta päätä hieman edestakaisin tai hieroin niskaa - Jimppa laski päätään vain pikkuisen, eikä yhtään enempää!




Viimeinen harjoitus oli voltin talutus. Se meni hyvin, vaikka Jimppa välillä jättäytyi taakseni. Ruuna kuitenkin taipui voltilla yllättävän helposti, eikä narulla tarvinnut paljoa muistutella. Tehtiin sama vielä niin, että seisoin hevosen kyljen vieressä. Sekin meni hyvin, mutta sitä olimmekin tehneet aiemmin aika paljon. :)

Lilli painotti myös sitä, että hevosen mielen tulee olla aina työskennellessä levollinen ja luottavainen. Jos hevonen on varustettaessa levoton eikä keskity ihmiseen, on turha lähteä ratsastamaan, ennen kuin hevosen mieli on saatu rauhalliseksi. Muuten ratsastaessa joutuu tekemään paljon työtä saadakseen hevosen toimimaan ja sen mielen rauhoittumaan. Lilli neuvoi meitä opettamaan hevoset laskemaan päänsä alas, koska silloin hevonen ei voi olla jännittynyt. Levollisuus voikin mennä niin mielestä ruumiseen, kuin ruumiista mieleen :) Kun hevosen pään saa alas, sen mielikin rauhoittuu, ja kun hevosen mieli on rauhallinen, se laskee päänsä alas.

Maastakäsittelyn jälkeen Lilli ratsasti yhdellä hevosella. Omistajan piti kuitenkin ratsastaa itse ensin.

Ei-toivottu käytös pitäisi korjata heti, sillä hevonen oppii jo ensimmäisestä kerrasta. Myös käskyjen suorituksessa täytyy olla pitkäjänteinen eikä periksi saa antaa. Yksikin lepsu kerta riittää siihen, että hevonen oppii, ettei tarvitse totella.

Ei ihan mutta melkein tasajaloin :D

Kurssi oli todella mielenkiintoinen ja auttoi varmasti kaikkia ymmärtämään hevosia paremmin! Olisi mahtavaa päästä joskus toistekin tuollaiselle kurssille - ehkä yhdessä Jimpan kanssa. :)