Viime sunnuntaina olin estevalmennuksessa kahden muun ratsukon kanssa. Oli todella lämmin ja maneesissa pöllysi hiekka niin että suu oli kuiva kuin autiomaa jo ennen kuin hevosen selkään oli päässyt. Ikkunoista tulviva valo oli Jimpasta todella pelottavaa ja koko tunti olikin aikamoista sähellystä, kun se säikkyi jokaista valoviirua joka jostain pienestä raosta tuikkasi silmään. Laukka ei noussut ollenkaan, joten ylitimme esteet ravissa. Jimppa oli yllättävän reipas esteillä, vaikka aluksi meinasikin pysähdellä. Mutta aina mentiin kuitenkin yli! Loppua kohden se väsyi selkeästi, joten sitten seurasimme sivusta, kun muut hyppivät pelottavan possulaatikkoesteen yli. Kyseessähän oli siis erikoisesteihin tutustumista samoin kuin eri askelmäärät. Tosin me Jimpan kanssa keskityttiin vain siihen että mentiin yli ja vauhti säilyi, mutta oli siinäkin tarpeeksi pelättävää! Meinasin kerran jopa lentää selästä, kun Jimppa yhtäkkiä loikkasi jättiloikan sivuun jotain typerää säikähtäessään. :D

Valmennuksesta ei pahemmin kuvia ole, vain yksi videopätkä ja siinäkään ei kamalasti katsottavaa. Mutta Jimppa oli todella rauhallinen, vaikka ei ole ennen ollut noin monen hevosen kanssa maneesissa. Vaikka ratsukot laukkasivat Jimpan ympärillä ja hyppivät esteitä vauhdikkaasti, ruuna vain seisoi paikallaan kuin olisi aina ollut estetunneilla mukana. :)


Tuntia edeltävänä päivänä kävimme päälle tunnin kestävällä käyntilenkillä maastossa. Kiipeilimme mäkiä ylös ja tutkimme pikkupolkuja. Jimppa oli oikein mukava, ja lenkin jälkeen sen selkä oli todella joustava ja pehmeä! Ei jumeja :)



Sunnuntaina oli myös aamupäivästä tallitalkoot ja haravoimme pihan siistiksi. Oli kuuma! Emme kulottaneet laidunta, koska siihen oli jo ehtinyt kasvaa niin pitkä ruoho, mutta eiköhän se siitä huolimatta ole ihan maukas. Laitumelle hevoset pääsevät luultavasti juhannuksen aikaan.

Tänään olen menossa illalla 6-7 maneesiin suomenpienhevostamma seuranamme. Saa nähdä, mitä keksimme - itse ajattelin puomityöskentelyä, mutta katsotaan jos keksimme jotain muuta. :D Nyt menen heittämään päiväheinät hevosille ja kauppaan!

Sunnuntaina, maanantaina ja tiistaina kävin maastossa ratsastamassa ihan itsekseni. Jimppa meni kivasti, vaikka välillä oli erimielisyyksiä siitä, mennäänkö eteenpäin vai ei. Laukassakin Jimppa pysyi hyvin hanskassa, vaikka oltaisiin menty kotiin päin. Sen selkä tuntui silti enemmän ja vähemmän jumahtaneelta, joten hierojan käyntiä aletaan vakavasti harkitsemaan. Yleensä se on pehmennyt ratsastuksen ohessa, joten katselen vielä hetken jos se siitä rupeaisi tuntumaan paremmalta.


Keskiviikkona kävin lentokentällä leikkimässä Jimpan kanssa, harjoiteltiin peruutusta ja pyörimistä ja venyteltiin vähän. Jimppa säikähti jotain lintua ja astui hypätessään jalalleni, mutta onneksi vain yksi varvas sai kovemman tällin. Ei siis käynyt niin pahasti kuin talvella hokkikengillä, kun jalkani turposi ja muuttui melkein mustaksi :D!


Torstaina Jimppa sai vapaapäivän. Tänään menimme lentokentälle ja äiti tuli kuvaamaan. Harjoiteltiin asetusta ja ravattiin sekä laukattiin. Ajattelin, että Jimppa saisi laukata vähän lujempaa, jotta venyttäisi selkäänsä kunnolla, sillä ennen se on auttanut selkään hyvin. Mutta mitäpä vielä - Jimppa lähtikin vähän käsistä. Äiti yritti asettua esteeksi eteen, mutta Jimppa teki pari sivuloikkaa jolloin minä lensin selästä. Kaikeksi onneksi Jimppa ravasi suoraa tietä tallille ja siellä oli kiinniottaja valmiina. No, ei kun takaisin selkään ja sitten tehtiin lisää asetusharjoituksia ja lopuksi pätkä ravia sekä rauhallista laukkaa.

Heippa!

Keskiviikkona kävimme Riikan johtamalla maastoreissulla kera toisenkin kaverin. Jimppa piti perää, koska poni oli kai ensimmäistä kertaa näin porukassa maastoilemassa. Hyvin meni, vaikka Jimppa innostuikin laukatessa todella kovasti, ja sain pidätellä sitä kädet kipeiksi asti. Se ei kuitenkaan lähtenyt käsistä, vaikka olisi kovasti halunnut lähteä ohittamaan edellä kulkevia. Oli todella lämmin päivä ja tuli kaikille hiki! Jimpalla meni pölyä henkeen ja se yski aina välillä. Hiekkatie oli niin kuiva ja pölisevä, joten ei ihme vaikka vähän yskittikin.


Torstaina oli sitten Riikan valmennus maneesilla. Harjoittelimme asetusta kiemurauralla, Jimppa keskittyi todella tiukasti ja kuunteli tarkasti. Se asettui paljon paremmin vasempaan kuin oikeaan kierrokseen, oikeaan se ei paljoa asettunut, mutta kulki sentään suorassa. Juoksumatkalla autosta tallille ratsastushousuni ehtivät kastua ja tuntuivat todella nihkeiltä satulaa vasten, mikä ei helpottanut sitä että sisäjalkani oli koko ajan polvesta kiinni ja jännittyneenä. Riikka kehui Jimppaa kovasti ja varsinkin tekemiämme kulmia. Harjoittelu oli siis tuottanut tulosta! Ravissa asetus oli hankalampaa, mutta Jimppa oli rento ja venytti jo paremmin eteen-alas ravissakin. Laukka ei ollut kehuttavaa, Jimppa alkoi jo väsymään eikä olisi jaksanut tehdä enää mitään. Aluksi laukka oli todella huonoa, se ei pyörinyt millään ja Jimpan jalat vain laahasivat maneesin pohjaa pitkin. Ekalla nostolla se heitti persettään, mutta ärähdin niin pahasti ettei se uskaltanut sen jälkeen enää pelleillä. Yritimme laukkaa oikeaan kierrokseen, mutta se ei noussut millään! Nousu oli niin lähellä pariin otteeseen, että pieni toivo elää yhä sisälläni, mutta ei se laukka kuitenkaan noussut. Hienoa lisättyä ravia Jimppa kuulemma meni kuitenkin :D, ja se ainakin ymmärsi, mitä sen olisi kuulunut tehdä, jos se olisi siihen pystynyt. Otimme vielä vasempaan nostoja ja tällä kertaa laukka oli jo parempaa! Sen jälkeen Jimppa sai loppuravit (vaikka se yrittikin yhä laukata) ja -käynnit. RUunalle tuli kyllä kova hiki, mutta kovasti se teki töitäkin! Riikka sanoi, että Jimppa ei ole varmaan ikinä mennyt niin hyvin kuin nyt, ja että se meni kunnolla peräänannossa. Olin kyllä tyytyväinen pikku heppaani, joka niin kovasti aina yrittää, vaikkei joka kerta ihan kaikkea ymmärräkään. :) Testasimme siinä samalla kolmipaloja Jimpalle ja Riikka sanoi, että ne näyttävät sopivilta. Pitää vielä kokeilla niitä ratsain ja katsoa, aukeaako suupielet tai mitään. Meille myös ehdotettiin sivuohjia, joita käytettäisiin kerran tai kaksi per viikko, riippuen ratsastusmäärästä. Lähdimme tyytyväisin mielin kotia kohti, kannustuksena mukana se, että Riikka uskoo Jimpan oppivan oikeankin laukan vielä joskus. Kyllä minäkin niin uskon. :) Tuosta tunnista oli enimmäkseen videoita, mutta en jaksa niitä vielä ryhtyä editoimaan.



Perjantaina oli tarkoitus käydä palauttavalla lenkillä radalla tai lentokentällä, mutta koko päivän satoi kaatamalla ja vähän ukkonenkin jyrähteli. Murehdin Jimpan selän takia, koska se menee helposti jumiin rankemman treenin jälkeen, jos ei palauttavaa liikuntaa tule. Liikutukselle sisätiloissakaan ei ollut mahdollisuutta, koska toisen maneesin pohja on yhä surkea ja toinen oli varattu iltayhdeksään asti. Kengittäjä kävi laittamassa Jimpan kaviot kesäkuntoon. Agrimarketista ostamamme kengät olivat edestä kevyemmät, mutta siellä ei ollut valinnanvaraa. Ehkä Jimppa oppii käyttämään takajalkojaankin paremmin nyt, kun on hieman painavammat kengät takana. :D



Tänään kävin suomenpienhevostamman kanssa maastolenkillä. Kävimme vähän eri lenkin kuin edelliskerroilla, mutta Jimppa meni luottavaisin mielin kaverin perässä. Ravasimme pitkän pätkän, millä välillä Jimppa ehti saada sydärin putkesta isoon ääneen juoksevasta vedestä ja yhdestä suuresta kivestä. Tien päättyessä käännyimme takaisin. Ehdotin, että kulkisimme jonkin matkaa eteenpäin ja kääntyisimme ympäri laukataksemme, koska kotiin päin oli riskialttiimpaa laukata. Ojan toiselle puolelle laskeutui järkyttävän iso korppi, jonka raakkumista Jimppa säpsyi koko ajan. Käännyimme sitten ympäri ja toinen ratsukko lähti edeltä laukkaamaan. Ehdin juuri ja juuri nojata taakse ennen kuin Jimppa jo syöksähti laukkaan! Ai että, kuinka kivan tuntoisesti se nyt laukkasikin :) Suokki lähti pinkomaan hirveää kyytiä eteenpäin ja Jimppa päätti, että ei jää yhtään huonommaksi, vaan sekin pinkaisi kunnon kiitolaukkaan. Saipa ainakin venytellä itse itseään! Se mielessä kestin sen kovan vauhdin, vaikka otti mahasta ja teki mieli vain pistää silmät kiinni. :D Kotiin päin menimme vähän matkaa ravia, jolloin me Jimpan kanssa menimme vuorostamme edellä. Jimppa pisti kyllä vauhtia silloinkin! Näimme myös typerän sorsan, joka lähti ojasta lentoon ja laskeutui vähän matkan päähän eteemme. Jimppa säikähti sitä, mutta ei tehnyt muuta kuin loikkasi hieman sivulle. Sorsa huomasi olevansa yhä meidän tiellämme ja lensi taas metrin kauemmaksi. Sitten se lensi sinne ojaan takaisin ja Jimppa säikähti uudestaan, kun lintu taas kerran lähti lentoon. Oli kyllä harvinaisen tyhmä sorsa se. Kiersimme sitten raviradan takaa ja Jimppa näki ekaa kertaa linja-auton maneesin parkkipaikalla (raviradalla oli jalkapalloturnaus). Bussi sihisi ja suhisi, mutta Jimppa ei sitä paljoa pelännyt, vaan kulki nätisti toisen hevosen perässä. Tallilla pesin kylmällä vedellä Jimpan jalat ja laitoin iltaruoat. Kokeilin Jimpan selkää ja se oli joustava ja pehmeä, eikä yhtään jäykkä enää! Olin kyllä helpottunut, ja varmasti oli Jimppakin. :)



Huomenna olisi ollut tarkoitus mennä maneesille irtojuoksuttamaan, mutta kun se pohja on yhä niin huono. Pitää katsoa, menisimmekö toiselle maneesille vaiko vaikka maastoilemaan.

Heippa!

Tänään oli ajopäivä Jimpalla. Mentiin tallille kuuden aikaan, napattiin hevonen mukaan ja ryhdyttiin laittamaan valmiiksi. Ensin pestiin kuraiset jalat ja harjattiin karva puhtaaksi. Sen jälkeen varusteet päälle ja ulos! Jimppa sai tuijotella heinälatoon, kun laitoimme sille kärryt perään. Ruuna ploplotti ja katseli innokkaana ympärilleen odottaen pääsyä ajelulle. Menimme lentokentälle ja ensiksi Jimppa joutui menemään kaksi kierrosta rauhallista käyntiä. Se kulki reippaasti ja korvat tötteröllä koko ajan, selvästi nauttien ajosta!


Aluksi annoin Jimpan ravata vain vähän aikaa, sillä se lähtee ajaessa herkästi täysiä. En halunnut sen rikkovan jalkojaan liidellessään ravuriravia yhtäkkiä pitkän tauon jälkeen. Kun se sitten sai luvan juosta reippaammasti ja pitempään, herra päättikin laukata! Oli työn takana saada se ravaamaan, kun vaihtoehdot seilasivat laukan ja peitsin välillä. Mikä ravuri se tuollainen muka on!?


Luulin Jimpan tiputtaneen kenkänsä, sillä viimeksi sen laukatessa siltä oli kenkä irronnut. Mutta onneksi niin ei ollut käynyt, koska muuten olisin joutunut perumaan maaston ja tunnin! Nyt vain mietityttää tuo hevosen selkä, koska lihakset tuntuivat kovilta kun niitä kokeilin. Yleensä liikutus on kuitenkin tehnyt ne taas joustaviksi ja pehmeiksi, joten toivon mukaan nuo jumit johtuvat vain näistä kevyistä päivistä. Kengittäjälle laitettiin viestiä, josko hän pääsisi käymään. Jimpan kaviot alkavat olemaan jo huollon tarpeessa! Samalla kengittäjä voisi tarkistaa Jimpan hampaat, vaikka mitään piikkeihin viittaavaa en ole huomannut. Voisin hierojaa pyytää käymään varsinkin, jos tuo selkä rupeaa tuntumaan jumiutuneelta.

Moikka!

Eilen oli äitienpäivä ja match show Lumon maneesissa. Kävimme katsomassa sitä jonkun aikaa. Luokkia oli yhteensä neljä, ja kaikista löytyi tuttuja! Illemmalla lähdimme Jimpan kanssa maastoilemaan ja äiti tuli mukaan. Jimpalla oli energiaa vaikka muille jakaa, ja se päätti käyttää sen turhaan kyttäilyyn. Vastaan tuli pelottava auto kolisevine peräkärryineen, jota Jimpan piti pelästyä. Olimme juuri menossa turvaan pellolle, kun ruuna huomasi peräkärryn ja teki äkkiloikkauksen ympäri tulosuuntaan! Horjahdin satulassa ja auto pysähtyi kauemmaksi odottamaan. Eivät uskaltaneet lähteä liikkeellekään, ennen kuin huiskin kädelläni, että saavat mennä ohi. :D Taisi heidätkin yllättää Jimpan säikähdys!



Jatkoimme matkaa puhisten kaikelle epäilyttävälle. Jimppa pysähteli itsekseen monta kertaa matkan aikana tuijottamaan jotain hirviömäistä kiveä metsän siimeksessä, vaikka kuinka sitä pyysin eteenpäin ja juttelin. Eikä sitten muuten liikuttu kuin peruuttaen, mutta sain sen aina lopulta jatkamaan eteenpäin, kun tarpeeksi kauan peruututin tai pyöritin ympyrää. Ravasimme jonkin matkaa ja palasimme sitten takaisin. Matkasimme takaisin tallille ja menimme lentokentälle, joka on siis raviradan vieressä oleva pieni hiekkarata, jota on kiva käydä kiertämässä. Ravasimme ja laukkasimme sitä jonkin aikaa, Jimppa yritti lähteä viemään aina laukatessa ja kerran, kun pyysi nsitä raviin, se yritti lähteä laukkaamaan ja pukitti. Yleensä jos Jimppa pukittaa, niin se tulee välillä laukannostoissa. En tiedä, mikä siinä on, koska satulan pitäisi olla nyt sopiva ja selässä ei ole tuntunut olevan jumeja. Entinen omistaja kyllä sanoi, että Jimppa pukittaa laukannostoissa, mutta luulin sen olevan vain pientä. Nämä pukit ovat kyllä turhan isoja, vaikken niissä ole vielä tippunut *koputtaa puuta*. No, keskiviikkona menen hevosseuran kanssa maastoon, joten Jimppakaan ei kyttäile turhia ja torstaina meillä on sitten tunti. Toivottavasti siellä opittaisiin jotain..


Maastoilun jälkeen pesin Jimpan pitkästä aikaa. Entisellä tallilla ei ollut oikein mahdollisuutta pestä kunnolla, sillä vedet piti kantaa ämpäreissä. Olisi ollut työlästä ruveta ämpäreillä pesemään. Mutta nyt pesin kunnolla harjan ja hännän sekä pesaisin nopeasti loputkin hevosesta, kun se ehti siinä jo kastua. :D Jimppa pysyi nätisti paikoillaan, vaikka riimukin oli vain osittain päässä. Vasta huuhtelussa se rupesi osoittamaan mieltään, muttei silloinkaan muuten kuin vähän siirsi takapäätä sivummalle, kun ruutasin vettä. Sitten kuivailtiin ja lopuksi loimi niskaan ja karsinaan syömään! Pelottaa mennä tänään katsomaan, missä kunnossa ruuna on. Sillä ei varmaan ole ollut takkia päällä ulkoillessa, joten se on tottakai käyttänyt tilanteen hyväksi ja piehtaroinut mudassa!



Lauantaina tuuli niin paljon, että syöttelin vain vihreää ja kuvasin. Jimppa söi kaikessa rauhassa sillä välin kun kyykin tuonnempana kuvailemassa ruohoa ja vettä. Tuli Jimpastakin napsittua joitakin kuvia, mutta eipä ne kovin vauhdikkaita olleet, kun ruuna kulki turpa maata viistäen pari senttiä kerrallaan. Hyvin se silti pysyi siinä syömässä, vaikka saikin olla vapaana.


Ajamaankin tekisi mieli mennä ja Jimppa olisi varmasti innoissaan siitä. Raviradalla on kuitenkin alkanut jalkapallotreenit, enkä haluaisi mennä tuon kanssa radalle säheltämään, sillä kuulemma palloja lentää aina välillä minne sattuun. Eräs ratsastaja sanoi kerran pallon lentäneen hänen ja ratsunsa nenän edestä, eikä heppa ollut siinä kauaa sitä ihmetellyt. :D Voin jo kuvitella, kuinka nopeasti Jimppa lähtisi vastakkaiseen suuntaan pallon syöksyessä edestä! Lentokentällä tai maastossa voisi käydä kyllä ajamassa, mutta en tiedä maastossa oikein mitään hyviä lenkkejä vielä. Me kävimme äidin kanssa hakemassa kaupungintalolta vuosi tai kaksi sitten tallin ympäristöstä kartta, josta näkee eri reittejä. Ajattelimme viedä sen tallille ilmoitustaululle tai johonkin esille, jotta muutkin voivat siitä reittejä tutkia. :)

Heippa!

Nyt Jimppa on jo sopeutunut talliin paremmin, eikä ole enää niin levoton. Jimppa sai tiistaina maistella ensimmäiset vihreät ruohotupsunsa! Kävelimme ympäri tallipihaa ja läheistä rataa. Kävimme haistelemassa (tai no vain Jimppa haisteli) ravikatoksia ja ravasimme vähän matkaa. Jimppa kuunteli hyvin ja seurasi koko ajan ravatessa minua, milloin päätin hidastaa käyntiin tai lisätä vauhtia.



Keskiviikkona kävimme maneesissa suomenpienhevostamman kanssa. Työskentelimme paljon käynnissä ja Jimppa oli todella hyvä! Se taipui ja meni kulmiin hyvin, toimi paljolti istunnalla eikä kättä tarvinnut käyttää paljon yhtään. Pysähdykset ja peruutukset menivät paremmin kuin viimeksi, mutta erityisesti kulmista olin tyytyväinen. Ravi oli oikeaan yhä todella hankalaa, Jimppa ei osaa ravata siihen suuntaan kunnolla, vaan se on yhtä söhellystä. Loppua kohden sekin alkoi kuitenkin sujumaan paremmin, vaikka tilaa kunnon ravailulle ei meinannut olla toisen hevosen seurassa. Jimpalla kun on sen verran vauhdikkaammat ja pitemmät askeleet, että se saavuttaa pienemmän nopeasti. (Paitsi silloin kerran sen suokkitamman kanssa maastossa, jolloin Jimppa joutui oikeasti juoksemaan pysyäkseen käynnissä tamman kintereillä..) Laukka ei sujunut sitten ollenkaan niin hyvin. Jimpan kiinnostus liikkumiseen loppui siihen, kun kaverilla vaihtui ratsastaja ja hän ratsasti liinassa maneesin keskellä. Nostin pari kertaa laukan, mutta se ei pyörinyt lainkaan niin kuin yleensä, vaan Jimppa laahasi maata. Tuntui, ettei se edes laukannut, mutta mitä videolta katsoin, niin kyllä siinä ainakin välillä ihan kolmitahtista laukkaa näkyi. Laitoimme lopuksi sitten kolme puomia, mutta keskimmäinen oli muita lyhyempi joten otimme sen pois ja menimme vain kahta. Se olisikin ollut Jimpalle ihan turhan haastavaa! :D Jimppaa järkytti kamalasti moniväriset puomit, kun se oli tottunut niihin yksi- tai enintään kaksivärisiin mitä toisella maneesilla on. No, sitten kun vuoro lähestyi loppuaan sanoin, että me mennään vielä kerran vasempaan kierrokseen puomien yli ravissa. Vähän mietitytti, että meneekö se niiden yli ravissa, kun toiseen kierrokseen toinen puomi oli mahdoton tehtävä ylittää. Mutta helpostihan se ne ravasi ja siihen olikin hyvä ratsastushetki lopettaa!



Tänään pitkään odotetut suojat saapuivat! Tilasimme Agrimarketin kautta Horzelta suojat eteen ja taakse. Maksoivat yhteensä 30 euroa. Ne pääsivät heti tänään koeajolle, kun kävimme maastoilemassa! Äiti tuli mukaan lenkkeilemään ja me Jimpan kanssa kuljimme etunenässä. Jimppa oli kyllä todella mukava alusta alkaen, se ei tuntunut jännittyneeltä tai tikittävältä aikapommilta. Sukelsimme metsätielle ja ravasimme pitkän pätkän, vaikka kuskia vähän jänskätti. En vieläkään oikein uskalla päästellä yksin lujaa maastossa, kun tipuin Jimpalta kerran maastoillessamme. Jimppa juoksi suoraa päätä kotitallille, eikä onneksi sattunut mitään, mutta lievä kammo siitä itselleni jäi. Varsinkin nyt, kun se ei vielä ole omaksunut uutta tallia omaksi kodikseen, en halua edes ajatella minne se juoksisi jos tippuisin! Jos se lähtisi vanhalle tallilleen, matkalla on isompia teitä joissa menee mopoista suuriin rekkoihin ajoneuvoja 60-80 km/h. Toivon, että joku päivä Jimppa jäisi seisomaan paikalleen jos tippuisin, tai ainakin pysähtyisi käskystä.



Ravasimme siis ohi risukasojen, kivien, betoniputkien ja virtaavien purojen. Pari kertaa Jimppa astui sivuun huomatessaan jotain pelottavaa ja kerran se teki äkkipysähdyksen, mutta kummassakaan ei ollut kova vauhti enkä edes horjahtanut. Käännyimme sitten takaisin ja annoin laukka-avut - Jimppa kyllä jo aavistikin, mitä tuleman piti, ja nosti laukan helposti. Luin eilen Hippoksesta, että kunnon laukkaaminen on hevoselle mitä parhainta venyttelyä, joten se mielessä annoin Jimpan oikein venyttää askeliaan. Tuuli vain suhisi korvissa ja puut vilisivät molemmin puolin! Hidastin sen laukkaa hieman, jotta se näkisi tarkemmin pelottavan risukasan, mutta sen jälkeen ruuna sai vielä painella lujempaa eteenpäin ennen kuin otin alas. Menosuuntaan nosto oli hankalampi, kun Jimppa oli jo valmis lähtemään kotiin. Se meinasi jopa pukittaa, mutta se jäi vain yritykseksi. Lopulta laukka nousi ja laukkasimme vähän matkaa ennen kuin otin käyntiin ja käännyimme kotiin. Oli ihana päästää ohjat aivan pitkiksi ja antaa Jimpan kulkea rauhallisesti kotiin, ilman pelkoa siitä, että se päättäisi yhtäkkiä lähteä laukkaamaan tallia kohti. Onneksi olemme saaneet sen tavan kitkettyä pois, eikä se edes ollut mitenkään kovan työn takana. :) Tallilla pesin Jimpan jalat toistamiseen, harjasin ja sitten ruuna pääsi karsinaansa syömään. Suojat pääsivät pesulle kotiin, kun menivät niin rapaisiksi. Jimppaa kehuttiin taas kauniiksi, ja se kuunteli korvat höröllä. Oli varmaan todella ylpeänä, kun sitä niin ihailtiin! Kokeilin myös selän kummaltakin puolelta, lihakset tuntuivat pehmeiltä ja joustavilta kuin ilmapatja! Hienoa, että Jimpan selkä ei ole enää jumissa.



Huomenna Jimppa saa vapaapäivän. Silloin annetaan myös matolääkkeet hevosille. En tiedä, menisinkö sunnuntaina maneesiin, koska siellä on kuulemma yhä yhtä huono ratsastaa... Haluaisin sitä paitsi ottaa tunnin Jimpan kanssa eikä puoliksi käyttökelvottomassa maneesissa ole järkeä mennä. Ajamassakin pitäisi käydä pitkästä aikaa! Ensiksi pitää vaan täyttää toinen rengas, sillä se on vähän tyhjempi. Toivottavasti se ei ole rikki, koska vaihdoimme sen juuri rikkinäisen tilalle.

Omnom, raikasta vettä!

Tänään oli päiväravit ja Jimppa sai ekaa kertaa kahteen vuoteen olla todistamassa ravipuuhailua lähietäisyydeltä. Kävin jakamassa hevosille päiväheinät ja pihaan ajaessa huomasin Jimpan hyppivän ja juoksevan ympäri tarhaa niin hermona kuin olla ja voi! Lainaamamme sadeloimikin oli saanut mutakylvyn. Myöhemmin kävin uudemman kerran tallilla tarkastamassa, missä kunnossa Jimppa oli. Se oli kuulemma kiertänyt ympyrää tarhassa, juossut sitten portille ja vetänyt jarrut päälle juuri ennen aitaa. Koska tarha oli eilisen sateen vuoksi mutainen ja märkä, pelkäsin Jimpan jalkojen puolesta. Mutta sitä ei voinut sisällekään viedä, koska siellä se olisi hermoillut kahta kauheammin kun olisi joutunut yksin olemaan. No, syötin sille heinää ja leivänpaloja, ja ruuna pysyikin suht rauhallisena, mitä nyt välillä kävi kävelemässä tarhan viertä tai roiskuttamassa lammikossa vettä.

Kävimme maneesissa illemmalla yhdessä Nestori-ponin kanssa. Jimppa oli menomatkalla yhä hermona, eikä meinannut pysyä käynnissä. Se ei myöskään seissyt paikallaan selkään noustessa, mutta onneksi oli apukäsiä paikan päällä. :) Itse ratsastus oli aika lailla vain Jimpan rauhoittelua, sillä se kulki ylireippaasti. Maneesi oli yhä huonossa kunnossa, suurin osa oli upottavan pehmeää ja märkää, eikä siinä voinut ratsastaa. Jimppa huomasikin pian, että maa onkin upottavaa, eikä uskaltanut mennä uran sisäpuolelle kovin kauas. Mentiin ihan kevyesti, mikä oli varmasti Jimpallekin ihan hyvä, koska se oli ehtinyt juoksuttaa itseään koko päivän jo valmiiksi. Tein paljon käynnissä pysähdyksiä ja peruuttelin. Jimppa ei olisi halunnut seistä paikoillaan sitten millään, mutta loppujen lopuksi se tajusi, että pääsi helpommalla kun seisoi rauhassa. Ravia otettiin jonkun verran, mutta Jimppa oli niin vauhdikas, että olimme koko ajan ponin perässä kiinni. Se ei vaan ymmärrä rauhallisuuden päälle sitten yhtään. :D Laukkasimme myös vähän, ja sen jälkeen Jimppa ei muuta olisi halunnut mennäkään.

Kotimatkalla Jimppa yritti väkisin kääntyä tutusta kohdasta hiekkatielle, mitä pitkin aina kuljimme tallilta maneesille ja takaisin. Sitten kun ei mentykään siitä, se yritti hämillään pyörtää ympäri käynnissä tai ravissa. Pääsimme kuitenkin tallille takaisin ja Jimppa ehti jo vähän rauhoittua. Vein sen suoraan karsinaan ja riisuin varusteet siellä pois sekä harjasin. Ruuna kyllä ehti piehtaroida sillä välin kun kävin hakemassa heinät.. Sitä myös janotti kovasti, ei ollut raukka tainnut uskaltaa juoda tarhassa ollenkaan! Onneksi raveja ei joka päivä ole, muuten Jimppa varmaan tulisi hulluksi. Mutta se tulee luultavasti siirtymään toiseen tarhaan kahden muun hevoskaverin kanssa, jolloin niiden rauhallisuus toivottavasti tarttuu Jimppaankin.

Nyt ulkona paistaa todella kauniisti aurinko, eikä edes tuule. Olisipa huomennakin samanlainen sää! Aamulla oli kyllä koleaa ja tuuli kylmästi, mutta nyt illasta ilma muuttui paremmaksi. Huomenna ajattelin mennä maastoilemaan tai jos "kenttä" sallii, niin sitten sinne. Keskiviikkona menen toiselle maneesille ratsastamaan sen suokin seuraksi, jolla silloin kerran menin. Toivon mukaan Jimppa on siihen mennessä rauhoittunut tämän päivän järkytyksestä! Olen myös ajatellut pyytää tunnin taas vaihteeksi, että jotain joskus oppisimme. Jimpan oikea laukka pitäisi saada toimimaan ja muutenkin laukan kanssa on paljon parantamista. Kunhan se nyt ensiksi sopeutuisi uuteen talliin ja kavereihin, että pääsisimme taas normaalisti jatkamaan matkaa!

Hei!

Tänään kävimme maastolenkillä suomenhevostamman kanssa. Jimppa oli aluksi todella levoton ja jännittynyt, tallissakin se vain hirnui. Mutta ei tarvinnut kuin lähteä pihasta ja mennä metsään, niin sitten ruuna jo alkoi rentoutumaan! Menomatkasta Jimpalla oli vaikeuksia pysytellä kaverin takana tai edes vierellä, sillä tamma meni sen verran verkkaisesti. Ravattiin pitkä pätkä ja käännyttiin sitten kotiin päin. Sen jälkeen Jimpan pitikin oikein pistää vauhtia, että pysyi suokin perässä! Kiersimme vielä raviradan toiselta puolelta ja laukkasimme sekä ravasimme vähän lisää. Jimppa laukkasi kyllä taas mukavasti, eikä yrittänytkään lisätä vauhtia, vaan pysytteli tamman takana. Loppumatkasta se yritti aina peitsata suokin kiinni, mutta sitten ruuna uskalsi jättäytyä taaemmas ja kävelimme kaikessa rauhassa takaisin tallille. Tallissa Jimppa oli paljon rauhallisempi, eikä hirnunut ollenkaan. Vähän sillä oli kiire karsinaan, mutta muuten se oli paljon nätimmin kuin eilen. Taaskaan ei ole kuvia uudesta tallista tai ratsastuksesta. En jaksa aina raahata kameraa tallille. :D Huomenna, jos ei tuule tai sada kamalasti, ajattelin käydä katsomassa, olisiko tallin kenttänä toimiva tarha hyvässä kunnossa. Jos se ei ole kamalan märkä, niin sitten ratsastan siinä. :)



Viime viikolla kun kävimme yhtenä päivänä maastossa, oli tarkoitus mennä raviradalle. Siinä kävikin sitten niin, että kun olimme saapuneet radalle, rupesi satamaan. Ja se sade yltyi minuutissa kahdessa aivan kamalaksi! Jimppa ei tykkää sateesta sitten yhtään, vesilätäköt ja purot ovat myös ihan kamalia, joten... kotimatka ei ollut kovin mieluinen hevoselle, eikä kyllä ratsastajallekaan. Välillä Jimppa yritti kääntää takapäänsä tuulta vasten ja sitten mentiin pohkeenväistöä eteenpäin. Tulin alas selästä ja talutin Jimpan loppumatkan kotiin ja kuinka ollakaan, sade laantui juuri kun saavuimme tallipihalle. Äiti nappasi kuvan matkanteostamme sateessa, Jimppa laski päänsä kyllä todella alas ja välillä varmaan melkein viisti maata turvallaan. :D

Sitten pari kuvaa uudesta riimusta! Se on musta ja kokoa full. Ja turvan päältä avattava! Olen niin täynnä noita turvan alta avattavia, niin epäkäytännöllisiä ettei mitään rajaa! Ihanaa saada uusi riimu, jota on helppo käyttää. Mutta en halua sitä heti ottaa käyttöön koska se olisi heti likainen.



Toivottavasti Jimppa on huomenna jo rauhallisempi tallissakin. Eilen laitoin iltaruokaan magneusimia, mutta sitä saisi varmaan laittaa koko purkin ennen kuin se oikeasti rauhottaisi hevosta. Tänään säikähdimme myös vähän, kun saimme viestin tallilta, jossa kysyttiin, makoiliko Jimppa normaalisti tarhassa. Ja eihän se yleensä siellä makoillut, joten lähdimme tarkistamaan, oliko kaikki kunnossa. Siellä se jo seisoi portilla ihan normaalina, joten väärä hälytys onneksi oli! :) Syyksi epäiltiin sitä, että kun Jimppa vanhassa tallissa tarhattiin sen varsan kanssa, niin ruunan täytyi pitää koko ajan vahtia, eikä sitten voinut itse ottaa aurinkoa. :D

Heippa!
Viime viikolla maastoiltiin. Kävimme raviradalla, missä Jimppa meni todella rauhallisesti. Se oli aika erikoista, sillä yleensä ruuna on kyllä päästellyt kunnolla radalla, mutta nyt se on hallinnut vauhtinsa ihan itse. :D No, mikäpä minä olen valittamaan! Välitiellä meinattiin kerran tippua ojaan kun Jimppa halusi välttämättä väistää mutalammikkoa aivan tien reunaan, joka sitten petti alta. Onneksi ei käynyt mitenkään! Maneesiin emme menneet sunnuntaina, koska siellä on pahat routavauriot eikä siellä pysty kunnolla tekemään mitään. Toinen maneesi on kuulemma paljon paremmassa kunnossa, mutta onneksi säätkin ovat olleet mukavia (tuulta lukuun ottamatta), että maastoilen mieluummin :)
Käytiin myös eräs päivä kävelemässä mutaisella välitiellä, kuten kuvasta näkyy. Jimppa oli todella kuuliainen ja totteli hyvin käskyjä. Tallipihalla harjoiteltiin pyörimistä ja peruuttamista taas ja ne sujuivat yhä paremmin :) Siitä se lähtee!



Eilen kuitenkin tapahtui jotain Jimppaa järkyttävää - vaihdoimme nimittäin tallia! Vaihdos sujui taluttaen, sillä talli sijaitsee raviradan lähellä ja sinne oli matkaa vanhalta ehkä 3 km tai jopa alle.

Koska kello oli vasta puoli viisi kun saavuimme, laitoimme Jimpan sille varattuun tarhaan. Raukka oli ihan hämillään, kun vanha tuttu tallikaveri ei tullutkaan mukaan! Ruuna hirnui paljon, eikä malttanut kauheasti heinää syödä. Välillä se jopa intoutui ravaamaan tai laukkaamaan tai jopa heittämään pukin jos toisenkin. Laittelimme tallissa kaiken valmiiksi ja lähdimme hetkeksi kotiin syömään. Tulimme kuuden aikaan takaisin hakemaan yhä hirnuvan hevosen sisälle. Ulkona ei ollut aikaisemmin ollut kuin pari hevosta kauempana, joten ei ihme, vaikka Jimppaa vähän hermostuttikin. Sisälle talliin se tuli kuitenkin ilman ongelmia ja karsinaan päästyään työnsi turpansa suorinta tietä ruokakaukaloon ja rupesi mutustamaan iltarehujaan hyvillä mielin. Uudet kasvot kävivät ihastelemassa ruunaa ja se välillä jopa keskeytti ruokailunsa katsoakseen ihailijoitaan, mutta jatkoi sitten taas syömistä.



Äiti kävi aamulla laittamassa Jimpan ulos, vaikka tallilla on sellainen systeemi, että jokainen hevosenomistaja käy vuorollaan tekemässä aamutallin. Mutta pitihän sitä nyt ensimmäinen aamu käydä itse. ;) Tänään illalla Jimppa oli jo vähän rauhallisempi, eikä enää hirnunutkaan niin kovasti kuin eilen. Vähän piti ulkona huudella, kun ei muita hevosia näkynyt, mutta siinäpä se. Vielä se on vähän levoton ja pitäisi päästä tutkimaan paikkoja, mutta eiköhän se siitä! Ruoka ainakin maistuu tuttuun tapaan ja oma kohta lantakasallekin on valittu, se on suunnilleen sama kuin edellisessäkin karsinassa. :) Huomenna käyn luultavasti taluttelemassa Jimppaa, jos ei tuule hirveästi. Perjantaiksi saimme sitten maastoiluseuraa siitä suomenpienhevosesta, jolla silloin talvella kävin ratsastamassa. Eiköhän Jimppakin tuosta rauhoitu kun tajuaa, että ollaan yhä tutuissa maisemissa!




Uudessa tallissa on Jimpan lisäksi seitsemän hevosta, kaikki taitavat olla ratsuja, tosin ainakin yhdellä ajellaan silloin tällöin. Jimpankin kärryt siirrettiin tallille jo aikaisemmin, tästä onkin lyhyt matka raviradalle! Tarhat ovat pienemmät kuin edellisessä tallissa, mutta liikutusmahdollisuuksia on enemmän. Ei tarvitse kulkea autotiellä päästäkseen minnekään! Maastoon pääsee kävelemällä pois tallin pihasta, raviradalle pääsee ylittämällä tien ja maneesitkin ovat parin sadan metrin säteellä tallista. Yhdestä tarhasta kuulemma aiotaan tehdä kenttä, varmaan jopa valaistukin, mutta kyllä siinä voi jo nyt ratsastaa kun maa vähän kuivaa. Kesällä hevoset pääsevät tallin lähellä sijaitsevalle laitumelle nauttimaan vihreästää ruohosta ja auringosta. Talvella tallissa on sopivan lämmin ja varusteet pysyvät kuivina omassa tilassaan. Karsinoissa on maapohja, joten sillä on parempi maata ja seistä kuin betonisella. Ratsastusseuraakin on! Ja vuokra on saman verran kuin aikaisemminkin. :) Jimpasta ei ole vielä kuvia uudessa tallissa, mutta eiköhän me joskus kamera saada mukaan sinnekin. Tästä lähtee heinämahan tiputtaminen ja kunnon kohottaminen! :)