Heippa!

Keskiviikkona kävimme Riikan johtamalla maastoreissulla kera toisenkin kaverin. Jimppa piti perää, koska poni oli kai ensimmäistä kertaa näin porukassa maastoilemassa. Hyvin meni, vaikka Jimppa innostuikin laukatessa todella kovasti, ja sain pidätellä sitä kädet kipeiksi asti. Se ei kuitenkaan lähtenyt käsistä, vaikka olisi kovasti halunnut lähteä ohittamaan edellä kulkevia. Oli todella lämmin päivä ja tuli kaikille hiki! Jimpalla meni pölyä henkeen ja se yski aina välillä. Hiekkatie oli niin kuiva ja pölisevä, joten ei ihme vaikka vähän yskittikin.


Torstaina oli sitten Riikan valmennus maneesilla. Harjoittelimme asetusta kiemurauralla, Jimppa keskittyi todella tiukasti ja kuunteli tarkasti. Se asettui paljon paremmin vasempaan kuin oikeaan kierrokseen, oikeaan se ei paljoa asettunut, mutta kulki sentään suorassa. Juoksumatkalla autosta tallille ratsastushousuni ehtivät kastua ja tuntuivat todella nihkeiltä satulaa vasten, mikä ei helpottanut sitä että sisäjalkani oli koko ajan polvesta kiinni ja jännittyneenä. Riikka kehui Jimppaa kovasti ja varsinkin tekemiämme kulmia. Harjoittelu oli siis tuottanut tulosta! Ravissa asetus oli hankalampaa, mutta Jimppa oli rento ja venytti jo paremmin eteen-alas ravissakin. Laukka ei ollut kehuttavaa, Jimppa alkoi jo väsymään eikä olisi jaksanut tehdä enää mitään. Aluksi laukka oli todella huonoa, se ei pyörinyt millään ja Jimpan jalat vain laahasivat maneesin pohjaa pitkin. Ekalla nostolla se heitti persettään, mutta ärähdin niin pahasti ettei se uskaltanut sen jälkeen enää pelleillä. Yritimme laukkaa oikeaan kierrokseen, mutta se ei noussut millään! Nousu oli niin lähellä pariin otteeseen, että pieni toivo elää yhä sisälläni, mutta ei se laukka kuitenkaan noussut. Hienoa lisättyä ravia Jimppa kuulemma meni kuitenkin :D, ja se ainakin ymmärsi, mitä sen olisi kuulunut tehdä, jos se olisi siihen pystynyt. Otimme vielä vasempaan nostoja ja tällä kertaa laukka oli jo parempaa! Sen jälkeen Jimppa sai loppuravit (vaikka se yrittikin yhä laukata) ja -käynnit. RUunalle tuli kyllä kova hiki, mutta kovasti se teki töitäkin! Riikka sanoi, että Jimppa ei ole varmaan ikinä mennyt niin hyvin kuin nyt, ja että se meni kunnolla peräänannossa. Olin kyllä tyytyväinen pikku heppaani, joka niin kovasti aina yrittää, vaikkei joka kerta ihan kaikkea ymmärräkään. :) Testasimme siinä samalla kolmipaloja Jimpalle ja Riikka sanoi, että ne näyttävät sopivilta. Pitää vielä kokeilla niitä ratsain ja katsoa, aukeaako suupielet tai mitään. Meille myös ehdotettiin sivuohjia, joita käytettäisiin kerran tai kaksi per viikko, riippuen ratsastusmäärästä. Lähdimme tyytyväisin mielin kotia kohti, kannustuksena mukana se, että Riikka uskoo Jimpan oppivan oikeankin laukan vielä joskus. Kyllä minäkin niin uskon. :) Tuosta tunnista oli enimmäkseen videoita, mutta en jaksa niitä vielä ryhtyä editoimaan.



Perjantaina oli tarkoitus käydä palauttavalla lenkillä radalla tai lentokentällä, mutta koko päivän satoi kaatamalla ja vähän ukkonenkin jyrähteli. Murehdin Jimpan selän takia, koska se menee helposti jumiin rankemman treenin jälkeen, jos ei palauttavaa liikuntaa tule. Liikutukselle sisätiloissakaan ei ollut mahdollisuutta, koska toisen maneesin pohja on yhä surkea ja toinen oli varattu iltayhdeksään asti. Kengittäjä kävi laittamassa Jimpan kaviot kesäkuntoon. Agrimarketista ostamamme kengät olivat edestä kevyemmät, mutta siellä ei ollut valinnanvaraa. Ehkä Jimppa oppii käyttämään takajalkojaankin paremmin nyt, kun on hieman painavammat kengät takana. :D



Tänään kävin suomenpienhevostamman kanssa maastolenkillä. Kävimme vähän eri lenkin kuin edelliskerroilla, mutta Jimppa meni luottavaisin mielin kaverin perässä. Ravasimme pitkän pätkän, millä välillä Jimppa ehti saada sydärin putkesta isoon ääneen juoksevasta vedestä ja yhdestä suuresta kivestä. Tien päättyessä käännyimme takaisin. Ehdotin, että kulkisimme jonkin matkaa eteenpäin ja kääntyisimme ympäri laukataksemme, koska kotiin päin oli riskialttiimpaa laukata. Ojan toiselle puolelle laskeutui järkyttävän iso korppi, jonka raakkumista Jimppa säpsyi koko ajan. Käännyimme sitten ympäri ja toinen ratsukko lähti edeltä laukkaamaan. Ehdin juuri ja juuri nojata taakse ennen kuin Jimppa jo syöksähti laukkaan! Ai että, kuinka kivan tuntoisesti se nyt laukkasikin :) Suokki lähti pinkomaan hirveää kyytiä eteenpäin ja Jimppa päätti, että ei jää yhtään huonommaksi, vaan sekin pinkaisi kunnon kiitolaukkaan. Saipa ainakin venytellä itse itseään! Se mielessä kestin sen kovan vauhdin, vaikka otti mahasta ja teki mieli vain pistää silmät kiinni. :D Kotiin päin menimme vähän matkaa ravia, jolloin me Jimpan kanssa menimme vuorostamme edellä. Jimppa pisti kyllä vauhtia silloinkin! Näimme myös typerän sorsan, joka lähti ojasta lentoon ja laskeutui vähän matkan päähän eteemme. Jimppa säikähti sitä, mutta ei tehnyt muuta kuin loikkasi hieman sivulle. Sorsa huomasi olevansa yhä meidän tiellämme ja lensi taas metrin kauemmaksi. Sitten se lensi sinne ojaan takaisin ja Jimppa säikähti uudestaan, kun lintu taas kerran lähti lentoon. Oli kyllä harvinaisen tyhmä sorsa se. Kiersimme sitten raviradan takaa ja Jimppa näki ekaa kertaa linja-auton maneesin parkkipaikalla (raviradalla oli jalkapalloturnaus). Bussi sihisi ja suhisi, mutta Jimppa ei sitä paljoa pelännyt, vaan kulki nätisti toisen hevosen perässä. Tallilla pesin kylmällä vedellä Jimpan jalat ja laitoin iltaruoat. Kokeilin Jimpan selkää ja se oli joustava ja pehmeä, eikä yhtään jäykkä enää! Olin kyllä helpottunut, ja varmasti oli Jimppakin. :)



Huomenna olisi ollut tarkoitus mennä maneesille irtojuoksuttamaan, mutta kun se pohja on yhä niin huono. Pitää katsoa, menisimmekö toiselle maneesille vaiko vaikka maastoilemaan.