Heippa!

Nyt Jimppa on jo sopeutunut talliin paremmin, eikä ole enää niin levoton. Jimppa sai tiistaina maistella ensimmäiset vihreät ruohotupsunsa! Kävelimme ympäri tallipihaa ja läheistä rataa. Kävimme haistelemassa (tai no vain Jimppa haisteli) ravikatoksia ja ravasimme vähän matkaa. Jimppa kuunteli hyvin ja seurasi koko ajan ravatessa minua, milloin päätin hidastaa käyntiin tai lisätä vauhtia.



Keskiviikkona kävimme maneesissa suomenpienhevostamman kanssa. Työskentelimme paljon käynnissä ja Jimppa oli todella hyvä! Se taipui ja meni kulmiin hyvin, toimi paljolti istunnalla eikä kättä tarvinnut käyttää paljon yhtään. Pysähdykset ja peruutukset menivät paremmin kuin viimeksi, mutta erityisesti kulmista olin tyytyväinen. Ravi oli oikeaan yhä todella hankalaa, Jimppa ei osaa ravata siihen suuntaan kunnolla, vaan se on yhtä söhellystä. Loppua kohden sekin alkoi kuitenkin sujumaan paremmin, vaikka tilaa kunnon ravailulle ei meinannut olla toisen hevosen seurassa. Jimpalla kun on sen verran vauhdikkaammat ja pitemmät askeleet, että se saavuttaa pienemmän nopeasti. (Paitsi silloin kerran sen suokkitamman kanssa maastossa, jolloin Jimppa joutui oikeasti juoksemaan pysyäkseen käynnissä tamman kintereillä..) Laukka ei sujunut sitten ollenkaan niin hyvin. Jimpan kiinnostus liikkumiseen loppui siihen, kun kaverilla vaihtui ratsastaja ja hän ratsasti liinassa maneesin keskellä. Nostin pari kertaa laukan, mutta se ei pyörinyt lainkaan niin kuin yleensä, vaan Jimppa laahasi maata. Tuntui, ettei se edes laukannut, mutta mitä videolta katsoin, niin kyllä siinä ainakin välillä ihan kolmitahtista laukkaa näkyi. Laitoimme lopuksi sitten kolme puomia, mutta keskimmäinen oli muita lyhyempi joten otimme sen pois ja menimme vain kahta. Se olisikin ollut Jimpalle ihan turhan haastavaa! :D Jimppaa järkytti kamalasti moniväriset puomit, kun se oli tottunut niihin yksi- tai enintään kaksivärisiin mitä toisella maneesilla on. No, sitten kun vuoro lähestyi loppuaan sanoin, että me mennään vielä kerran vasempaan kierrokseen puomien yli ravissa. Vähän mietitytti, että meneekö se niiden yli ravissa, kun toiseen kierrokseen toinen puomi oli mahdoton tehtävä ylittää. Mutta helpostihan se ne ravasi ja siihen olikin hyvä ratsastushetki lopettaa!



Tänään pitkään odotetut suojat saapuivat! Tilasimme Agrimarketin kautta Horzelta suojat eteen ja taakse. Maksoivat yhteensä 30 euroa. Ne pääsivät heti tänään koeajolle, kun kävimme maastoilemassa! Äiti tuli mukaan lenkkeilemään ja me Jimpan kanssa kuljimme etunenässä. Jimppa oli kyllä todella mukava alusta alkaen, se ei tuntunut jännittyneeltä tai tikittävältä aikapommilta. Sukelsimme metsätielle ja ravasimme pitkän pätkän, vaikka kuskia vähän jänskätti. En vieläkään oikein uskalla päästellä yksin lujaa maastossa, kun tipuin Jimpalta kerran maastoillessamme. Jimppa juoksi suoraa päätä kotitallille, eikä onneksi sattunut mitään, mutta lievä kammo siitä itselleni jäi. Varsinkin nyt, kun se ei vielä ole omaksunut uutta tallia omaksi kodikseen, en halua edes ajatella minne se juoksisi jos tippuisin! Jos se lähtisi vanhalle tallilleen, matkalla on isompia teitä joissa menee mopoista suuriin rekkoihin ajoneuvoja 60-80 km/h. Toivon, että joku päivä Jimppa jäisi seisomaan paikalleen jos tippuisin, tai ainakin pysähtyisi käskystä.



Ravasimme siis ohi risukasojen, kivien, betoniputkien ja virtaavien purojen. Pari kertaa Jimppa astui sivuun huomatessaan jotain pelottavaa ja kerran se teki äkkipysähdyksen, mutta kummassakaan ei ollut kova vauhti enkä edes horjahtanut. Käännyimme sitten takaisin ja annoin laukka-avut - Jimppa kyllä jo aavistikin, mitä tuleman piti, ja nosti laukan helposti. Luin eilen Hippoksesta, että kunnon laukkaaminen on hevoselle mitä parhainta venyttelyä, joten se mielessä annoin Jimpan oikein venyttää askeliaan. Tuuli vain suhisi korvissa ja puut vilisivät molemmin puolin! Hidastin sen laukkaa hieman, jotta se näkisi tarkemmin pelottavan risukasan, mutta sen jälkeen ruuna sai vielä painella lujempaa eteenpäin ennen kuin otin alas. Menosuuntaan nosto oli hankalampi, kun Jimppa oli jo valmis lähtemään kotiin. Se meinasi jopa pukittaa, mutta se jäi vain yritykseksi. Lopulta laukka nousi ja laukkasimme vähän matkaa ennen kuin otin käyntiin ja käännyimme kotiin. Oli ihana päästää ohjat aivan pitkiksi ja antaa Jimpan kulkea rauhallisesti kotiin, ilman pelkoa siitä, että se päättäisi yhtäkkiä lähteä laukkaamaan tallia kohti. Onneksi olemme saaneet sen tavan kitkettyä pois, eikä se edes ollut mitenkään kovan työn takana. :) Tallilla pesin Jimpan jalat toistamiseen, harjasin ja sitten ruuna pääsi karsinaansa syömään. Suojat pääsivät pesulle kotiin, kun menivät niin rapaisiksi. Jimppaa kehuttiin taas kauniiksi, ja se kuunteli korvat höröllä. Oli varmaan todella ylpeänä, kun sitä niin ihailtiin! Kokeilin myös selän kummaltakin puolelta, lihakset tuntuivat pehmeiltä ja joustavilta kuin ilmapatja! Hienoa, että Jimpan selkä ei ole enää jumissa.



Huomenna Jimppa saa vapaapäivän. Silloin annetaan myös matolääkkeet hevosille. En tiedä, menisinkö sunnuntaina maneesiin, koska siellä on kuulemma yhä yhtä huono ratsastaa... Haluaisin sitä paitsi ottaa tunnin Jimpan kanssa eikä puoliksi käyttökelvottomassa maneesissa ole järkeä mennä. Ajamassakin pitäisi käydä pitkästä aikaa! Ensiksi pitää vaan täyttää toinen rengas, sillä se on vähän tyhjempi. Toivottavasti se ei ole rikki, koska vaihdoimme sen juuri rikkinäisen tilalle.

Omnom, raikasta vettä!