Sunnuntaina, maanantaina ja tiistaina kävin maastossa ratsastamassa ihan itsekseni. Jimppa meni kivasti, vaikka välillä oli erimielisyyksiä siitä, mennäänkö eteenpäin vai ei. Laukassakin Jimppa pysyi hyvin hanskassa, vaikka oltaisiin menty kotiin päin. Sen selkä tuntui silti enemmän ja vähemmän jumahtaneelta, joten hierojan käyntiä aletaan vakavasti harkitsemaan. Yleensä se on pehmennyt ratsastuksen ohessa, joten katselen vielä hetken jos se siitä rupeaisi tuntumaan paremmalta.


Keskiviikkona kävin lentokentällä leikkimässä Jimpan kanssa, harjoiteltiin peruutusta ja pyörimistä ja venyteltiin vähän. Jimppa säikähti jotain lintua ja astui hypätessään jalalleni, mutta onneksi vain yksi varvas sai kovemman tällin. Ei siis käynyt niin pahasti kuin talvella hokkikengillä, kun jalkani turposi ja muuttui melkein mustaksi :D!


Torstaina Jimppa sai vapaapäivän. Tänään menimme lentokentälle ja äiti tuli kuvaamaan. Harjoiteltiin asetusta ja ravattiin sekä laukattiin. Ajattelin, että Jimppa saisi laukata vähän lujempaa, jotta venyttäisi selkäänsä kunnolla, sillä ennen se on auttanut selkään hyvin. Mutta mitäpä vielä - Jimppa lähtikin vähän käsistä. Äiti yritti asettua esteeksi eteen, mutta Jimppa teki pari sivuloikkaa jolloin minä lensin selästä. Kaikeksi onneksi Jimppa ravasi suoraa tietä tallille ja siellä oli kiinniottaja valmiina. No, ei kun takaisin selkään ja sitten tehtiin lisää asetusharjoituksia ja lopuksi pätkä ravia sekä rauhallista laukkaa.