... ja se huomattiin tänään, kun kävimme maastossa. Pauke alkoi vähän sen jälkeen, kun olimme poistuneet tallipihasta. Aluksi Jimppa ei välittänyt siitä mitään, mutta kotiin palatessa rupesi söpsähtelemään ja hermoilemaan.

Käytiin pääasiassa käynnissä sillan yli suoraan tielle, jota kutsun takapäätreenitieksi, koska sillä on paljon melko jyrkkiäkin mäkiä. Tutkimme pari metsäpolkua, joista Jimppa tykkää kovasti. Se on aina innoissaan poikkeamassa tieltä epämääräisille pikkupoluille, ja osaa katsoa jo hyvin jalkoihinsakin juurikkoisilla ja kivikkoisila reiteillä.

Virtaa olisi ollut yhä, mutta toivottavasti se osaa keskittää energiansa huomisella koulutunnilla oikein, eikä leiki keskittymishäiriöistä formulaponia :D.