Heippa!

Taas on vierähtänyt viikko ilman päivittelyjä. Olemme Jimpan kanssa aloitelleet taas vähän rankempaa liikkumista satulattoman, kevyen viikon jälkeen. Pääasiassa olemme maastoilleet, välillä yksin, välillä Jennan ja Nestorin seurassa. Mikäs siinä lenkkeillessä, kun sääkin on taas palannut lämpimän aurinkoiseksi! Käväisin myös viime sunnuntaina poninäyttelyissä ihastelemassa söpöjä shettiksiä. Näin siellä myös entisen hoitoponini Luumun, joka tätä nykyä elelee ruunana.

Luumu

Maastolenkit ovat olleet pituudeltaan 6-7 km. Kävimme pitkästä aikaa laidunlenkin (7 km) Jennan ja Nestorin kanssa muutama päivä sitten, kulutimme siihen aikaa 45 minuuttia. Jimppa meni ihan hyvin, se ei hermostunut jäädessään Nestorin jälkeen ja ravasi yllättävän rauhallisesti, vaikka kaveri laukkasi kauempana edellä.

6,3 km ja 40 min jälkeen takaisin tallilla

Toissapäivänä valjastin Jimpan kärryjen eteen, ja lähdimme pitemmälle maastolenkille. Ravi sujui hyvin reippaassa vauhdissa, niin kuin yleensäkin, mutta loppuajasta Jimppa jaksoi hölkätä rauhallisemmin. Menimme aina Ouluntielle asti (13 km), ja paluumatkalla päätin kokeilla mitä tapahtuu, jos ravissa napautan ohjilla lisää vauhtia. Ja sitä tuli lisää oikein kunnolla! En ole varmaan koskaan ajanut niin lujaa, ja Jimppa vei takajalkojen levityksenkin aivan uudelle tasolle. :D Onneksi oli aurinkolasit päässä, sillä muuten olisin saanut silmien täydeltä pikkukiviä ja hiekkaa mukaani (sitä löytyi vielä kotonakin jopa korvista...).


Reippaan lenkin jälkeen huuhtelin enimmät hiet pois ja kylmäsin hetken aikaa jalkoja. Talutin Jimpan lopuksi kentälle piehtaroimaan, sillä se haluaa aina ajolenkin jälkeen käydä vähän pyörimässä. Karsinassa hieroin vielä arnikaa selkään sekä jalkoihin ja venyttelin Jimppaa porkkanavenytyksillä (tosin alkusyksyn editionilla omenalla).

Eilen liikutin Jimpan kentällä ajatuksena verrytellä eilisen ajolenkin jäljiltä. Laitoin sivuohjat löysästi kiinni ja aloittelin ensiksi käynnissä ympyröillä yrittäen saada ponia taipumaan. Jimppa muuttuu aina tahmeaksi, kun sille laittaa apuohjat. Käsijarru jää päälle, eikä kääntäminenkään ole enää yhtä kevyttä puuhaa. En muutenkaan tykkää ratsastaa apuohjilla, mutta näin ajon jälkeen olisi parempi, että se kulkisi kunnolla oikein päin ja käyttäisi selkäänsä, tai muuten Jimppa menee jumiin.

Ravi sujui käyntiä paremmin, siis sitten kun Jimpan sai liikkumaan edes vähän eteenpäin. Askel oli nyt lyhyempää ja suuntautui enemmän ylöspäin, mutta siinä oli myös vähän mukavampi istua. Kevennyskin sujui helpommin, kun askeleet tuntuivat kaikki samanlaisilta myös oikeaan kierrokseen, jossa Jimpan ravi on huonompaa.

Kun ravi alkoi toimimaan, siirryimme seuraavaan tehtävään. Pitkille sivuille tein isot voltit ja lyhyeltä sivulta siirryin lävistäjälle lisäämään ravia. Se oli Jimpan mielestä hauskaa vain kentän porttia kohti, pois päin porttipäädystä poni ei jaksanut liikkua yhtään reippaammin.

Kuva raviharjoituksesta

Laukka olikin sitten vaikeampi asia. Vasempaan se nousi aika hyvin, välillä jo pelkästään siitä, kun valmistelin meitä molempia laukkaan sanomalla "ja sitten laukka!". Yritin nostaa myös oikeaan, mutta se ei onnistunut kertakaan. Jimppa sai kyllä aikaiseksi kahden isohkon pukin sarjan, mutta laukka ei noussut. Idean poni ymmärsi kuitenkin, joten otimme sitten vielä pari nostoa vasempaan.

Jimppa odottaa raspausta

Jimpan hammaskalusto pääsi huollettavaksi viime perjantaina, kun se raspattiin. Edellisestä kerrasta alkoikin olla jo vuosi, joten joitakin piikkejä suusta löytyi. Nyt on sekin asia hoidettu pois alta!

Pakolan Mervi on tulossa taas pitämään meille valmennusta syyskuun ensimmäisellä viikolla. En tiedä otanko silloin laukkatyöskentelyä ollenkaan, sillä voisin joskus varata maneesin ja mennä itsenäisesti harjoittelemaan oikeaa laukkaa vailla huolta siitä, että jos satun tulemaan vasten tahtoani selästä alas, Jimppa ei pääse kirmaamaan suorinta tietä kotiin yksin. Voisimme keskittyä tällä kertaa vain taipumiseen ja oikein päin kulkemiseen, ja jättää laukka paremmalle ajalle. :)