Heippa!

En varmaan ole ainoa, jonka mielestä hevonen on kauneimmillaan varusteetta. Sen uljas ulkomuoto ja ymmärtäväiset, viisaat silmät pääsevät oikeuksiinsa, kun hevosella ei ole mitään yllä. Silloin muistan aina uudestaan, miksi pidän hevosta yhtenä maailman kauneimmista eläimistä.


Siksi riisuinkin Jimpalta eilen riimun, talutin sen narulla kentälle ja päästin vapaaksi. Aluksi Jimppa kiersi koko kenttää, mutta jäi sitten toiseen päätyyn ympyrälle, ja pysyi siinä koko loppuajan. Se kuunteli hyvin, nosti ravin ilman ylimääräisiä vastalauseita ja liikkui todella kauniisti.

Nätti nakuna - oli sitten selluliittia pakarassa tai ei ;)

Juoksutus oli kevyt, mutta täysin riittävä meille. Lopetuksen jälkeen Jimppa seurasi minua rentona irti ja oli erittäin hellyydenkipeällä tuulella karsinassa. Se painoi turpansa olalleni ja puhisi korvaani, hieroi ylähuulellaan käsivarttani ja pyysi nätisti rapsuttamaan. Ja kun rapsutin, se nautti siitä nostamalla päänsä kattoon, sulkemalla silmänsä ja rentouttamalla huulensa täysin.



On varmasti sanomattakin selvää, että eilinen talleilu jätti minulle niin hyvän mielen, että olin yhtä hymyä koko loppuillan. :)

Jimpan liikutuksen jälkeen siirryin toiselle tallille, jossa minua odotti länkkärisatulaan puettu nuorukainen. Pääsin ratsastamaan 4-vuotiaalla Pastori-ruunalla, joka on vielä aivan opetteluvaiheessa ratsunhommissa, mutta toimii jo yllättävän hyvin. Kapusin siis täysin erilaiseen satulaan, johon ihastuin heti! Siinä oli niin mukava istua, ettei edes Pastorin kauhukohtaukset tuntuneet missään.

Hui, ravuri!

Isot traktorit ja radalla kiitävät ravurit vähän jännittivät Pastoria, joten pari kertaa sain astetta vauhdikkaampaa kyytiä kentän toisesta päädystä toiseen. Lännensatula piti minut kuitenkin selässä kuin liimattuna! Ruuna ei ollut muuten mikään vauhtihirmu, vaan ravasi hyvää vauhtia. Jarrutkin pelittivät, ja vaikka välillä ei olisi kiinnostanut kääntyä ihan joka suuntaan, ohjaus toimi silti riittävän kevyesti.


Ehdinkin jo siinä ratsastaessa miettiä, että miten onnistun tulemaan alas selästä, mutta onneksi Pastori auttoi siinäkin! Loppukäyntien viime metreillä ruuna päätti pysähtyä ja alkoi laskeutua makuulle. Minulla kesti vähän aikaa tajuta, mitä tapahtui, mutta ehdin kuitenkin hyvin potkaista jalustimet pois ja astua Pastorin yli sen viereen pitelemään ohjista kiinni. Pojalle tuli niin yhtäkkinen halu piehtaroida, ettei siinä ehditty muuta ajatella! :D Siitä se sitten nousi tyytyväisenä ylös, kun oli ensiksi vähän käynyt toisella kyljellään piehtaroimassa, ja ihmetteli, miksi sille naurettiin niin kovasti. Hauska kaveri!

Linkki videoon