youtube facebook instagram
Sisällön tarjoaa Blogger.
  • Etusivu
  • Kirjoittaja
  • Jetset Jimmy
  • Erikoispostaukset
  • Yhteys

Nelistelyä


Taas kerran kokonainen vuosi on vierähtänyt, uskokaa tai älkää. Meidän elämämme on aika mitäänsanomatonta nykyään, jos siis ajattelee kilpailujen, valmennusten ynnä muiden tapahtumien näkökulmasta. Aikaisemmat vuodet ovat siinä mielessä olleet tapahtumarikkaampia, kun olemme valmentautuneet säännöllisesti, käyneet muutamissa matkakisoissa ja muutenkin harrastaneet aktiivisemmin. 

Mutta vaikka harrastustyyli onkin vuosien saatossa muuttunut, ei se ole muuttunut huonompaan. En ratsasta Jimpalla enää kuin joskus ja jouluna, mutta mielestäni se on aivan sallittua, kun takana on monen monta vuotta, jolloin ratsastin paljon enemmän. Oikeastihan ratsastusta ei hevonen tarvitse tai kaipaa, mutta ihmisten mielestä se on outoa tai jopa väärin, jos hevosella ei ratsasteta. Ehkä tulevaisuudessa tämäkin tulee muuttumaan ja ratsastusta katsotaan uusin, ei yhtä etuoikeutetuin silmin.

Tänä vuonna olemme maastoilleet paljon maasta käsin mutta myös ajaen. Se onkin ehkä tämän vuoden isoin muutos! Olen rohkaistunut kärryttelyn suhteen huimasti ja Jimpasta on kuoriutunut niin leppoisa ajettava, etten olisi kuuna päivänä sitä uskonut. Kesällä kävimme kärryiltä käsin yli 100 kilometriä maastoilemassa, mikä on melkoinen harppaus verrattuna esimerkiksi vuoteen 2019, jolloin ajoin Jimpalla varmaankin alle 10 kilometriä (ei ollut oikein ajomahdollisuuksia sillä tallilla). Tästä muutoksesta olen iloinen, sillä Jimppa vaikuttaa nauttivan kärryttelystä varsinkin nyt, kun se on rentoa ja mukavaa hommaa molemmille.


Alkuvuodesta maastoilimme kävellen useita kymmeniä kilometrejä kuukaudessa ja se oli ihanaa. Olin silloin osa-aikatöissä ja pääsin arkena tallille myös valoisaan aikaan, mikä ei ole mitenkään pitkä ajanjakso talvikuukausina. Maasta käsin lenkkeily on mielestäni hirmu hyvää liikuntaa molemmille - hevonen saa liikkua ilman ihmisen painoa tai varusteiden rajoitteita, ja ihminen saa reippailla omin jaloin.

Toki tänä vuonna on tullut myös ratsastettua jonkin verran. Herättelin pariin kertaan kaulanaruhommia henkiin ja kävimme maastossa kävelemässä ilman suitsia. Loppuvuodesta keksin kokeilla kentällä ratsastelua niin, että Jimppa sai ehdottaa halutessaan ravia tai laukkaa, ja se on tuonut ratsastukseen mielekkyyttä. Meillä ei enää ole ratsastukseen liittyviä tavoitteita, joten tällainen rento hyvän mielen humputtelu on ollut juuri sitä, mitä pitääkin.

Kesän lopulla hevosten siirtyessä laitumelta takaisin pihattoon tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun Jimppa muutti karsinatallista pihattoon. Ajattelin kirjoittaa tästä myöhemmin vähän syvemmin kokemuksiani, mutta sanotaan nyt ainakin sen verran, että en ole katunut päätöstäni kertaakaan! Jimppa on mielestäni viihtynyt pihattolaisena oikein hyvin ja löytänyt oman paikkansa laumasta. En usko, että se olisi koskaan vihannut karsinassakaan oloa, mutta kyllä pihatto on tehnyt sille hyvää.

Kaiken kaikkiaan 2021 oli hyvä vuosi, vaikka tietenkin 12 kuukauteen mahtuu myös huonoja hetkiä. Myös tallin ulkopuolella on tapahtunut:  alkuvuodesta valmistuin yliopistosta filosofian maisteriksi, menimme mieheni kanssa kihloihin ja kevään lopussa päätin työni edellisessä työpaikassa. Kesällä otin rennosti ja olin pitkästä aikaa täysin lomalla. Elokuussa aloitin uudessa työpaikassa, ja muutimme kerrostaloasunnosta rivitaloon. Marraskuussa haimme kotiin uudet rottamme Romuluksen, Noamin ja Mochin. Oli ihanaa saada melkein vuoden tauon jälkeen taas sisustaa häkkiä ja nuuskutella rottien turkkia (tuoksuu niin hyvältä!). Rottapojista on jo näin lyhyessä ajassa tullut iso osa elämäämme, ja ovathan ne myös aivan ihania, uteliaita eläimiä!

Rottapojat loma-asunnossaan.


Vuodelle 2022 en aseta Jimpan suhteen mitään tavoitteita. Itselleni tulen varmasti asettamaan tavoitteita, isompia ja pienempiä, mutta Jimppaa kohtaan en halua asettaa mitään sen kummempia paineita. Kunhan terveys ja kunto pysyvät hyvänä, niin se riittää!

Blogin puolella vuosi on ollut hiljainen. Vain 15 postausta tämän julkaisun lisäksi! Olen päivitellyt ahkerammin Instagramia ja julkaissut aiempaa aktiivisemmin videoita Youtubeen, mutta blogi on puolestaan jäänyt jalkoihin. Toisaalta niin taitaa olla käynyt monelle muullekin - blogit eivät enää ole niin suosittuja, vaan ihmiset lukevat mieluummin lyhyitä tekstejä ja keskittyvät enemmän kuviin ja videoihin. Minä mukaan lukien. 😄 En silti halua lopettaa blogin kirjoittamista, mutta en usko, että julkaisutahti tulisi tästä kiihtymään (luultavasti päinvastoin). Välillä tulee kuitenki halu kirjoittaa pidempiä tekstejä ja siihen tämä alusta sopii paremmin kuin hyvin.

Toivottavasti teillä muillakin on ollut takana edes ihan hyvä vuosi, tai jos ei, niin toivottavasti uusi vuosi on jo parempi! Jimppa viettää uuttavuotta laumansa kanssa sillä välin, kun minä juhlistan sitä mieheni perheen luona Yhdysvalloissa.

Onnentäytteistä uutta vuotta 2022 kaikille!



Osallistuin vähän aikaa sitten webinaariin Urheiluhevosen nivelvaivat – Syyt, oireet, hoito ja ennaltaehkäiseminen, jossa puhujana oli eläinlääkäri Laura Muilu. Jos jotain hyvää tästä vallitsevasta tilanteesta on seurannut, niin webinaarit ja etenkin ilmaiset sellaiset! Olen nyt innostunut kuuntelemaan erilaisia webinaareja ja luentoja aiheesta kuin aiheesta, kun sen voi helposti ja mukavasti tehdä vaikka omalla kotisohvalla.

Varsinkin näin vanhan hevosen omistajana haluan tietää mahdollisimman paljon nivelvaivoista ja niiden hoidosta. Ikä tuo mukanaan kaikenlaista kremppaa kehoon, ja etenkin nivelrikko on valitettavan yleinen vaiva, joka koskettaa erityisesti vanhempia hevosia, mutta sitä löytyy myös nuorilta. Ja vaikkei rikkoa vielä löytyisikään, sen ennaltaehkäisyyn kannattaa panostaa alusta asti!

Sen pidemmittä puheitta: tässä tulee muistiinpanojeni pohjalta kirjoittamani yhteenveto webinaarissa käsitellyistä asioista. 


Miten nivel kipeytyy?

Kun puhutaan nivelvaivoista, on hyvä edes vähän ymmärtää, miten ne syntyvät. Yksinkertaisesti selitettynä nivelvaiva voi saada alkunsa, kun nivelrustoa suojaavan nivelnesteen laatu huononee esimerkiksi tulehduksen takia. Nivelrusto peittää nivelen luunpäätä toimien iskunvaimentimena ja vähentäen kitkaa. Nivelrustot saavat kaiken ravintonsa nivelnesteestä, ja jos nivelneste on tulehtunutta tai huonolatuista, rustot eivät saa riittävästi ravintoa ja niiden koostumus kärsii. Tällöin nivelrikko voi lähteä etenemään. Ellei rustopinta ole ehjä, sen alta paljastuu rakenteita, joita vastaan elimistö hyökkää. Tämä puolestaan voimistaa tulehdusreaktiota. Nivelruston alla oleva luu voi kipeytyä myös esimerkiksi iskun tai tärähdyksen johdosta.

Terveen nivelnesteen koostumus on venyvää kuin räkä, kun taas tulehtunut neste on vetistä. Tulehdustilassa nivelnesteen määrä lisääntyy, mistä johtuu nivelen turvotus. Normaalitilanteessa nivelnesteen määrä on vähäinen, mutta määrää oleellisempi asia on sen koostumus. Nivelneste on uusiutuvaa, kun taas nivelruston uusiutumiskyky on huono. Koska nivelnesteellä on niin suuri rooli rustojen hyvinvoinnissa ja nivelrikon syntymisessä, nivelneste on tärkeä pitää hyväkuntoisena. 

Nivelkipujen taustalla voi olla useita syitä, jotka voidaan jakaa kahteen kategoriaan: normaaliin niveleen kohdistuva epänormaali rasitus ja epänormaaliin niveleen kohdistuva normaali rasitus. Epänormaalilla nivelellä tarkoitetaan rakenteellisesti vinoa niveltä, joka rasittuu normaalia niveltä voimakkaammin. Jos hevosella on huonot jalka-asennot, sen rasituksen sietokyky on hyvärakenteista hevosta huonompi. Tästä syystä olisikin suositeltavaa röntgenkuvata varsat vuoden iän jälkeen kehityksellisten irtokappaleiden vuoksi. 

Normaalikin nivel voi kuitenkin kipeytyä epänormaalissa rasituksessa. Esimerkiksi estehevosilla etualanivelet, kouluhevosilla takavuohiset ja ravihevosilla etupolvet kohtaavat epänormaalia rasitusta. Myös ylipaino, vääränlaiset liikutuspohjat ja väärä vuolu tai kengitys rasittavat niveliä. Normaalikin nivel voi iän myötä muuttua epänormaaliksi, jolloin rasituksen sietokyky vähenee.



Nivelkivun oireet

Mistä nivelkivun voi tunnistaa? Esimerkiksi nivelen turvotus, lämpö, taivutusarkuus, epäpuhtaus ja ontuminen voivat olla merkkejä nivelkivusta. Myös vinous, toisen suunnan huononeminen, kompurointi, takajalkojen laahaus, polkeminen mahan alle tai jalan kiertäminen voivat olla nivelkivusta johtuvia oireita. Suorituskyvyn heikkeneminen yleisesti voi myös viitata nivelkipuun - hevonen tuntuu "oudolta", ei suorita enää samaan tapaan.

Nivelkipua ei tietenkään ole pelkästään jalkojen nivelissä. Selän ja kaulan oireet ovat kuitenkin vielä epämääräisempiä kuin jalkojen, ja useamman alueen samanaikainen oireilu voi peittää toinen toistaan. Oireita voivat olla esimerkiksi esteille kieltäminen, liitovaiheen väheneminen, hevonen ei halua laukata, tuntumaongelmat... Oirekuva on siis laaja.

Muilu muistutti webinaarissa myös yhdestä tärkeästä huomiosta: hevosen kanssa päivittäin toimiva saattaa sokeutua hevosen oireille. Epäsäännöllisemmin hevosen näkevä (esimerkiksi kengittäjä, hieroja tai valmentaja) voi huomata selkeämmin eroavaisuuksia, jotka omistajalta on jäänyt huomaamatta.


Miten nivelvaivoja voidaan hoitaa?

Nivelvaivoissa tärkeintä on saada tulehdusreaktio rauhoittumaan ja katkaista kipu, ennen kuin se kroonistuu. Hevosta voidaan lääkitä nivelensisäisesti esimerkiksi kortisonilla, hyaluronihapolla tai IRAP-hoidolla sekä lihakseen annettavalla lääkityksellä, kuten Cartrophenillä tai Osteopenillä. Tulehdusta voidaan hoitaa myös suun kautta annettavilla tulehduskipulääkkeillä. Jos nivelvaivoihin liittyy myös luukipua, voidaan lisäksi hevosta lääkitä luukipulääkkeillä (esim. Tildren).

Lääkitsemisen lisäksi hevosen nivelvaivoja voidaan hoitaa kylmäämällä sekä laserilla. Riippuen hevosen tilanteesta hevosta voi liikuttaa tilanteeseen sopivalla tavalla tai pitää kokonaan levossa. Tärkeää on hevosen kokonaisvaltainen hoito: nivelvaivoille altistava tekijä tulee poistaa. Eli jos hevonen on ylipainoinen, painonhallinta on tärkeässä osassa nivelvaivojen hoitoa. Jos nivelvaivojen taustalla on vääränlainen kengitys, tulee kengitys korjata. Tavoitteena on saavuttaa normaalit liikelaajuudet sekä mahdollisimman hyvä lihaskunto tukemaan hevosta. Hevosen vinoudet kannattaa korjata välttääkseen ylimääräistä rasitusta nivelille. Tukihoitona voidaan hyödyntää esimerkiksi fysioterapiaa ja kuntouttavaa liikuntaa.

Aiemmin nivelvaivojen hoito on tähdännyt pelkästään tulehdusreaktion hillitsemiseen, mutta nykyään kantasoluhoidoilla on mahdollista jopa korjata syntyneitä rustovaurioita. Hoitosuunnitelma on aina hevoskohtainen ja tehdään yhdessä eläinlääkärin kanssa.



Nivelvaivojen ennaltaehkäisy

Oleellisinta ennaltaehkäisyssä on sopiva liikunta. Toistuvissa niveltulehduksissa tulee miettiä, miten niiden uusiutuminen voitaisiin estää. Tämä tarkoittaa esimerkiksi estehevosella hyppyjen määrän vähentämistä vain välttämättömiin, vinouksien korjaamista ja vakavammissa tilanteissa hevosen ammatin vaihtamista.

Altistavien tekijöiden tunnistaminen ja vähentäminen on osa ennaltaehkäisyä. Liikutuspohjat, varusteet, kengitys ja elinolosuhteet vaikuttavat nivelvaivojen syntymiseen. Vaurioiden syntyä voidaan ehkäistä myös erilaisilla hoitomuodoilla, kuten kylmä- ja lämpöhoidolla, laserilla, Biolight-hoidolla, huippukylmällä tai iilimatohoidolla. Kylmäämisessä toimii parhaiten niin sanotusti oikea kylmä, linimentit ynnä muut sellaiset eivät toimi yhtä hyvin. Paljon tehokkaampaa on siis 10-15 minuutin kylmäys vedellä tai esimerkiksi pakastettavilla kylmäyspatjoilla.

Muilu suosittelee hevoselle kokopäivätarhausta tai pihattoa, jos jaloissa on jotain sanomista. Rauhallinen, omaehtoinen liikunta ympäri vuorokauden on hyväksi erityisesti vanhemmille hevosille. Ennaltaehkäisevästi ja muuta hoitoa tukevana hevosille voi syöttää suun kautta annettavia ravintolisiä. Erilaisia ravintolisäpurkkeja on myynnissä joka vaivaan ja ongelmaan, mutta koska ne eivät ole lääkkeitä vaan rehuja, niitä ei ole vielä juurikaan tutkittu. Tästä syystä kannattaa aina tarkistaa lisärehujen sisältö ennen kuin tuhlaa rahojaan hienolta kuulostaviin mainoslauseisiin.

Kuvannut Kata Dahlmars (KD Valokuvaus)

...sallitaan tiettyjä erioikeuksia. Reilu kymmenen vuotta sitten hämmästelin, kun silloisen tallin yksi hevosenomistajista uskalsi antaa hevosensa syödä tallipihalla ruohoa vapaana. Eikö se karkaa, mitä jos se säikähtää? Tuntui ihan kummalliselta, että hevonen muka pysyisi vapaana pihassa, kun se voisi lähteä minne vain. 

Nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus, että Jimppa on vapaana milloin missäkin - tallissa, pihalla, kentällä... Luottamus on kaksisuuntaista, vaikka usein keskitytään vain siihen, miten hevosen luottamus voitetaan, eikä siihen, että myös ihmisen tulee voida luottaa hevoseen. Mun luottamuksen voittaminen on vienyt koko yhteisen ajamme, enkä sanoisi vieläkään luottavani kaikissa tilanteissa Jimppaan 100 prosenttia - en tiedä, onko se edes mahdollista. Pienet onnistumiset ja turvallisesti suoritetut tilanteet ovat kerryttäneet luottamuksen palasia vuosien varrella meille molemmille.


Hetkiä meidän arjestamme

Otin Jimpan käytävälle vapaana hengailemaan siksi aikaa, että saan kiinnitettyä vesiletkun ja laitettua veden päälle suun huuhtelua varten. Jimppa seurasi pannuhuoneen ovelle ja jäi odottelemaan siihen. Sitten pyysin sen huuhtelupaikalle nostamalla käden kohteeksi, ja Jimppa käveli käden luokse. Tallin käytävällä suoritimme samalla pilatesvenyttelyt ja rähmineen silmän huuhtelut. Vaikka samassa tilassa onkin kaikenlaisia "vaaranpaikkoja" - sankoja, varusteita, työkaluja, rehuja sun muuta - voi Jimppaan luottaa, ettei se mene paniikkiin, vaikka vahingossa kaataisikin seinää vasten nojaavan luudan tai tönäisisi rämisevän ämpärin kumoon. Siihen en kuitenkaan luottaisi vieläkään, etteikö se ruokaa löytäessään söisi sitä miettimättä kahtaa kertaa - niin kovaa itsehillintää löytyy vain harvalta.

***

Joskus, jos pihaton portilla on ruuhkaa, koen helpoimmaksi päästää Jimpan portista ulos itsekseen, jotta saan rauhassa portin suljettua ilman, että jäisin hevosten väliin. Jimppa kun on porukan väistäjä, se tarvitsee tarpeeksi tilaa itsensä ja muiden välille joka tilanteessa. Avasin sille portin, annoin luvan mennä siitä, ja ruuna köpötteli kaikessa rauhassa tarhan ulkopuolelle etsimään syötävää. Kun sain portin kiinni, menin Jimpan luokse ja pyysin sen mukaani talliin.

***

Syksy on tuonut mukanaan sateet ja mudan, joten hevosten jalat ovat aina enemmän tai vähemmän likaiset. Ennen talliin menoa jalat on kätevä pestä pihalla samalla, kun hevosen voi antaa herkutella vuoden viimeisillä vihreillä. Viime kerralla Jimpan jalat olivat tavallista mutaisemmat, eikä pesuvesi riittänyt joka jalalle. Jätin Jimpan mupeltamaan ruohontynkää etupihalle ja kipaisin hakemaan uuden ämpärillisen puhdasta vettä tallista.

***

Tuntuu hassulta, miten hämmästyttävää jotkin nykyään niin normaalit asiat olivat silloin alussa; miten vuosien saatossa on oppinut arvioimaan tilanteita ja lukemaan hevosta paremmin. Enää ei tule mieleenkään, etteikö ruunan voisi jättää hetkeksi syömään ruohoa pihalle tai antaa sen olla vapaana eri toimenpiteiden ajan. Myös Jimppa on oppinut paljon, enkä tarkoita vain uusia taitoja. Jimpalla ei ole tarvetta vältellä ihmistä, vaan se suhtautuu uteliaan myönteisesti pääasiassa kaikkeen toimintaan ihmisen kanssa, jopa niihin vähän epämiellyttäviin toimenpiteisiin (tästä on kiittäminen naksutinkoulutusta!).

Tällä postauksella ei oikeastaan ole muuta tarkoitusta kuin toimia muistona tulevaisuudessa. Siitähän tämä blogi alun perin lähti - halusta ikuistaa meidän matkamme kaikkine ylä- ja alamäkineen.



Kun puhutaan positiivisesta vahvisteesta ja erityisesti ruoan käyttämisestä palkintona, monet hevosihmiset nostavat esiin sen, että pelkkä äänellä kehuminen riittää hevoselle palkinnoksi. Onko asia kuitenkaan näin? Riittääkö pelkkä kehu hevoselle palkinnoksi?

Ranskalaisessa tutkimuksessa havaittiin, ettei sekundääri eli toissijainen vahviste (= kehu) ollut tehokas palkinto hevosille. Tämä artikkeli kertoo kyseisestä tutkimuksesta, jos alkuperäistä ei pääse lukemaan.

Tässä tutkimuksessa kehumiseen liitettiin aluksi ruokapalkinto, jotta kehusta saatiin muodostettua sekundäärivahviste. Sen jälkeen hevosten tuli suorittaa sama tehtävä, kartioon koskeminen, mutta toisen ryhmän hevoset saivat palkinnoksi vain kehuja ja toisen ryhmän hevoset eivät minkäänlaista reaktiota tutkijoilta. Ryhmien välillä ei ollut eroa tuloksissa - kummankin ryhmän hevoset suoriutuivat huonommin kuin alkuperäisellä asetelmalla ruokapalkinnon kanssa. Kehu ei siis tässä tutkimuksessa ollut sen tehokkaampi kuin täysi reagoimattomuus. 

Aihetta on tutkittu vasta hyvin vähän, joten täyttä varmuutta suuntaan tai toiseen ei vielä ole. Tällä hetkellä tutkimusnäyttöä on kuitenkin siitä, että kehu ei toimi palkintona yksistään. Aihetta on tutkittu myös koirilla, ja tulokset ovat olleet samansuuntaisia: koirat valitsevat mieluummin silityksen kuin pelkän kehumisen, eikä kehumisella tai reagoimattomuudella ollut koirienkaan kannalta eroa. 

Hevoset eivät puhu kieliä ihmisten tavoin, eivätkä sanat itsessään siis tarkoita niille mitään. Joskus tuntuu, että eläimet ymmärtävät puhetta, mutta sille löytyy kyllä todennäköisempi selitys: ne ovat oppineet yhdistämään tietyn sanan (eli tietyn äänen) johonkin sitä seuraavaan asiaan. Esimerkiksi "lenkille" saa koiran juoksemaan ulko-ovelle innoissaan, koska kyseisen sanan jälkeen ihminen vie sen ulos, tai sana "ruoka" saa hevosen höristämään korviaan kiinnostuneena, koska sana edeltää ruoan saapumista. Kyseessä on siis klassinen ehdollistuminen.

Lyhyesti ja yksinkertaistetusti sanottuna: kehu ei ole palkinto, mutta hevonen voi pitää kehumista palkitsevana, jos sitä seuraa oikea palkinto (ruoka, rapsutus tms.). Hevonen voi yhdistää kehun myös siihen, että ratsastaja myötää ja poistaa paineen.


Kehumisen voimaa vahvisteena voi testata itsekin. Onnelan eläimet jakoi Facebook-sivuillaan aiheeseen liittyvän julkaisun. Koko tekstin voi lukea täältä, mutta jaan tässä mielestäni hyvin kehumisen vaikutuksia esille tuovan kohdan: 

"Kehuva ratsastaja usein rentoutuu ja tuntuu hevoselle mukavammalta kannettavalta, ja jo pelkästään hymyily voi vaikuttaa ratsastajan kehoon niin, että hevonenkin sen tuntee. Kehuihin voi myös hevosen mielessä liittyä muita kivoja juttuja, kuten myötääminen, tauko tai varsinainen palkkio. Hevonen voi myös oppia, että erityisen innokkaasti kehuva ihminen antaa enemmän palkkaa tai pitää pitemmän tauon."

Eli kannattaako hevosta sitten kehua ollenkaan? Ehdottomasti! Kehua voi käyttää merkkinä siitä, että hevonen teki jotain oikein ja saa seuraavaksi palkinnon. Kehuminen ja hevoselle puhuminen yleensäkin voi rentouttaa niin ratsastajaa kuin hevostakin. Varsinkin tietyllä äänensävyllä kehuminen voi vaikuttaa positiivisesti monellakin tapaa: on tutkittu, että hevoset reagoivat positiivisesti "vauvakieleen" eli lepertelyyn. Sen on huomattu rauhoittavan, lisäävän tarkkaavaisuutta ja auttavan hevosta ymmärtämään ihmisen aikeita paremmin. Kehumisen yhdistäminen paineen myötäämiseen, rapsutukseen tai ruokapalkintoon ei ole yhtään hullumpi ajatus. Vaikka kehu itsessään ei ole hevoselle palkitsevaa, kehumisella on silti paikkansa hevosmaailmassa. Vähin, mitä vuolas kehuminen saa aikaan, on tyytyväinen ratsastaja - ja sitä kautta myös hevonen!


Lähteet

Coren, S. (2014, 3. syyskuuta). Is Verbal Praise Enough Reward for Dog Obedience Training? https://www.psychologytoday.com/us/blog/canine-corner/201409/is-verbal-praise-enough-reward-dog-obedience-training

Lansade, L. & Calangreau, L. (2018). A conditioned reinforcer did not help to maintain an operant conditioning in the absence of a primary reinforcer in horses. Behavioural Processes, 146, 61-63. https://doi.org/10.1016/j.beproc.2017.11.012

Lansade, L., Trösch, M., Parias, C., Blanchard, A., Gorosurreta, E. & Calandrau, L. (2021). Horses are sensitive to baby talk: pet-directed speech facilitates communication with humans in a pointing task and during grooming. Animal Cognition (2021). https://doi.org/10.1007/s10071-021-01487-3

Lesté-Lasserre, C. (2018, 4. toukokuuta). Study: Horses Prefer Food Rewards to Verbal Praise. https://thehorse.com/157596/study-horses-prefer-food-rewards-to-verbal-praise/

Onnelan eläimet (2021, 26. toukokuuta). Uskotko, että kehu on hevoselle hyvä palkkio ja riittää yksinäänkin? Jos uskot tai mietit, pitäisikö uskoa, tee seuraava koe: - Vie [Tilapäivitys]. Facebook. https://www.facebook.com/onnelanelaimet/posts/1907711326070185


Minkä verran hevonen jaksaa kantaa selässään? Minkä painoinen ratsastaja voi ratsastaa hevosella X? Nämä ovat ratsastusmaailmassa ikuisuuskysymyksiä, joihin jokaisella on oma vastauksensa. Toisilla on hevosilleen tarkka kilomäärä, minkä ratsastaja saa enintään painaa, toisille merkitsee enemmän ratsastajan taidot ja kehonhallinta kuin vaa'an numerot. Hankalaksi painokeskustelun tekee se, että paino on monelle herkkä aihe, josta ei saisi puhua. Siitä olisi kuitenkin hyvä keskustella ja ymmärtää painorajojen merkitys, koska kyseessä on hevosen hyvinvointiin vaikuttava asia. Tässä blogipostauksessa yritän omalta osaltani avata ratsastajan painoraja-asiaa tieteellisten tutkimusten pohjalta. Asiaa on nimittäin tutkittu jo jonkin verran, vaikka kovin kattavaa tutkimusta ei aiheesta vielä ole.

Yleisesti hevospiireissä hyväksytty painoraja on noin 15-20 prosenttia hevosen painosta. Tämä tarkoittaisi siis sitä, että esimerkiksi Jimpan kokoisella lämminverisellä (paino 450+ kg) ratsastajan maksimipaino (20 % mukaan) olisi suunnilleen 90 kiloa ilman varusteita. Painorajakeskustelussa ei aina oteta huomioon varusteiden painoa, joka saattaa olla useita kiloja lisäpainoa (esim. lännensatulat voivat painaa jopa yli 20 kg!). Varusteiden paino kannattaakin muistaa laskea mukaan hevoskohtaista painorajaa selvittäessä, sillä se saattaa nostaa painoprosenttia merkittävästi. Wilkin ja muiden (2020) mukaan 20 prosenttia on kuitenkin havaittu vaikuttavan jo merkittävästi hevosen kehoon verrattuna 10 prosenttiin hevosen painosta, eli lienee turvallisinta pitää 20 prosenttia juurikin maksimina.

Eli ratsastajan olisi parempi painaa vain pieni osa hevosen omasta painosta. Mutta vaikuttavatko ratsastajan taidot painorajaan? Monien mielestä painolla ei ole niin paljoa väliä, jos kehonhallinta on hyvä. Hevosen kokoon suhteutettu korkeampi paino näyttäisi kuitenkin vaikuttavan hevoseen ratsastajan taidoista huolimatta. Painon merkitystä tutkittaessa ratsastajat on pyritty valitsemaan kokeeseen siten, ettei taidoissa ole suurta eroa. Esimerkiksi islantilaisessa kaksiosaisessa tutkimuksessa (Stefánsdóttir ja muut, 2017; Gunnarsson ja muut, 2017) koetilanne toteutettiin yhdellä ja samalla ratsastajalla ja painoa muutettiin lisäämällä ratsastajalle ja satulaan lisäpainoksi lyijyä. Tällöin ratsastajan taidot pysyivät samana, paino vain muuttui. Näissä tutkimuksissa painon lisääminen vaikutti hevosten liikkeisiin ja siihen, liikkuivatko ne aerobisella tasolla. Kun ratsastajan paino nousi yli 22 prosentin, hevoset siirtyivät anaerobiselle tasolle eli työskentely tapahtui hapettomasti, jolloin keho tuottaa maitohappoja, mikä taas johtaa lihasten jäykistymiseen.



Dysonin ja muiden (2019) tutkimuksessa painavimpien ratsastajien kanssa hevoset näyttivät enemmän merkkejä kivusta. Tällöin painoprosentti hevosen painosta oli hevosesta riippuen 24-27 prosenttia (varusteiden kanssa 25-29 %). On kuitenkin otettava huomioon, että painon lisäksi isokokoiset ratsastajat eivät pysty istumaan oikein liian pienessä satulassa, mikä vaikuttanee vähintään yhtä paljon hevosen liikkeeseen ja kivun ilmentymiseen. Dyson ja muut (2019) toteavatkin, että isotkin ratsastajat voivat ratsastaa, kunhan hevonen on tarpeeksi iso ja sillä on sekä hevoselle että ratsastajalle sopiva satula. Hankalaksi homman tekee se, että useilla hevosilla on suhteellisen lyhyt satulansija, jolloin selkään ei vain mahdu tarpeeksi isoa satulaa isommalle ratsastajalle.

On myös hyvä muistaa, että kun puhutaan painosta, jonka hevonen voi kantaa, silloin puhutaan normaalipainoisesta hevosesta. Ylipaino on nimensä mukaan normaalipainosta yli menevää, ylimääräistä painoa, joten lihaviin hevosiin ei voi suoraan hyödyntää samoja painorajoja kuin normaalipainoisiin. Ylipaino pitäisi laskea mukaan ratsastajan painoon, sillä hevonen joutuu kantamaan näitä ylimääräisiä kiloja jatkuvasti. Esimerkiksi 50 kg ylipainoa on jo 10 prosenttia keskikokoisen, 500-kiloisen hevosen painosta. Jos siihen lisätään 50 kg painava ratsastaja, on hevosen kantama painolasti jo 100 kiloa eli 20 prosenttia sen painosta. Sama pätee toisinkin päin, eli jos hevonen on laiha ja lihasköyhä, se ei pysty kantamaan samanlaista taakkaa kuin normaalipainoisena. Hevosen painon voi laskea esimerkiksi tällä sivulla. Kaikista tarkimman luvun saa kuitenkin vain punnitsemalla hevosen puntarilla.

Ratsastajan taitojen tai kehon koostumuksen sijaan eniten hevosen kantokykyyn vaikuttaa sen rakenne. Esimerkiksi Powellin ja muiden (2008) tutkimuksessa hevoset, joilla oli leveämpi lanne ja paksumpi sääriluun ympärys, pystyivät kantamaan painavampaa kuormaa. Säkäkorkeudeltaan isot mutta kevytrakenteiset hevoset eivät siis välttämättä pysty kantamaan yhtä painavaa ratsastajaa kuin jykevämmät, pienet hevoset. En kuitenkaan lähde tähän rakenneasiaan sen syvemmälle, koska uskon, että jo tässäkin tekstimäärässä on ihan riittävästi luettavaa useimmille. Alta löytyvät lähteet, joita tässä tekstissä olen hyödyntänyt. Niiden lähteistä löytyy vielä lisää luettavaa heille, joita kiinnostaa perehtyä asiaan syvemmin, joten tutkimukset kannattaa käydä tsekkaamassa! Tältä sivulta löytyy kätevä laskuri hevosen painorajaa varten, ja siinä otetaan huomioon sekä varusteiden paino että hevosen mahdollinen ylipaino.

Herättikö teksti ajatuksia, opitko uutta vai tuliko kerrattua jo opittua? Hevosen kuormankantokyvystä tarvitaan vielä lisää tutkimusta, jotta voidaan paremmalla varmuudella asettaa yleisesti hyväksyttyjä painorajoja. Nyrkkisääntönä voisi kuitenkin todeta, että vähempi parempi! 



Lähteet

Dyson, S., Ellis, A. D., Mackechnie-Guire, R., Douglas, J., Bondi, A., & Harris, P. (2019). The influence of rider:horse bodyweight ratio and rider-horse-saddle fit on equine gait and behaviour: A pilot study. Equine vet. Educ., 32(10), 527-539. doi:10.1111/eve.13085

Gunnarsson, V., Stefánsdóttir, G., Jansson, A., & Roepstorff, L. (2017). The effect of rider weight and additional weight in Icelandic horses in tölt: Part II. Stride parameters responses. Animal, 11(9), 1567-1572. doi:10.1017/S1751731117000568

Powell, D. M., Bennett-Wimbush, K., Peeples, A., & Duthie, M. (2008). Evaluation of Indicators of Weight-Carrying Ability of Light Riding Horses. Journal of Equine Veterinary Science, 28(1), 28-33. doi:https://doi.org/10.1016/j.jevs.2007.11.008.

Stefánsdóttir, G., Gunnarsson, V., Roepstorff, L., Ragnarsson, S., & Jansson, A. (2017). The effect of rider weight and additional weight in Icelandic horses in tölt: Part I. Physiological responses. Animal, 11(9), 1558-1566. doi:10.1017/S1751731117000556

Wilk, I., Wnuk-Pawlak, E., Janczarek, I., Kaczmarek, B., Dybczyńska, M., & Przetacznik, M. (2020). Distribution of Superficial Body Temperature in Horses Ridden by Two Riders with Varied Body Weights. Animals, 10(2), 340. MDPI AG. doi:http://dx.doi.org/10.3390/ani10020340

Tänään on taas se päivä vuodesta, jolloin kehittelen hevosystävällisen synttärikakun ja suuntaan Jimpan luo - nimittäin Jimpan syntymäpäivä!

Virallisesti hevoset täyttävät vuosia aina vuoden vaihtuessa, eli ensimmäinen tammikuuta, mutta minä tykkään viettää syntymäpäivää myös silloin, kun se oikeasti on. Jimppa syntyi 8.6.1999 ja täytti siis tänä vuonna jo huimat 22 vuotta!

Viimeisten vuosien aikana olen saanut opetella uudenlaista elämää seniori-ikäisen hevosen kanssa. Kun hevonen ei enää olekaan nuori, moni asia muuttuu sen mukana. Ruokintaan on pitänyt perehtyä entistä tarkemmin, hampaita hoitaa useammin, liikuntaa harrastaa sopivalla tavalla sopivan verran. On oikeastaan ollut jopa vaikeaa hyväksyä sitä, että ystävästä on tullut vanha. Ikääntyminen tapahtuu toisaalta niin huomaamattoman nopeasti mutta samalla niin pikkuhiljaa, ettei koko asiaa ehdi kunnolla sisäistämään!

Ikä on alkanut näkymään Jimpassa esimerkiksi valkoisina karvoina ympäri päätä ja lihasmassan vähenemisenä. Myös lisääntyneet hammasongelmat ovat yksi merkki ikääntymisestä. Samalla, kun juhlistan taas uutta ikävuotta, tiedän, että tulevia vuosia on aina vain vähemmän jäljellä. On tukalaa ajatella, että vuosia voi olla jäljellä vielä miltei kymmenen tai ei edes yhtä. Sellaista elämä vanhenevan hevosen kanssa on. Tietää, että aikaa on rajallisesti, mutta ei tiedä, kuinka rajallisesti.

Mutta ei mennä sen enempää asioiden edelle. Tänään Jimppa oli se sama iloinen Jimppa, joka haluaa touhuta mitä tahansa ja näyttää kaikki temppunsa ja oppia uusia. Tallissa se sai syntymäpäiväkakkunsa, joka oli pellava-greenmixpuuro porkkanatikuilla ja voikukilla höystettynä. Sen jälkeen letitin ruunan harjan, ja se torkkui käsittelyn ajan. Yritimme harrastaa edes vähän liikuntaa ylittämällä puomeja kentällä, mutta ei siitä tullut mitään, kun aurinko porotti tulikuumana ja paarmat kiusasivat. Se huono puoli tummassa hevosessa on, että kaikki ötökät rakastavat tummia hevosia. Ja koska Jimppa on tallin ainoa tumma, se saa osakseen varmaan 99 prosenttia koko alueen ötököistä...

Tallissa Jimppa sai vielä kevyesti maustetun veden, kutiavan hännän pesun ja rutiinitoimenpiteen eli hampaiden huuhtelun. Sitten se pääsi takaisin laitumelle seepraloimeen ja kärpäshuppuun sonnustautuneena. Veikkaan, että syntymäpäivä oli ruunan mielestä oikein kiva, kun sai viettää aikaa ruoan merkeissä!


Vielä ennen 2010-lukua oli yhä aika tavallista, että hevosen hampaat raspasi kengittäjä tai tallinomistaja. Tai ainakin minun hevospiireissäni se oli tavallista, eikä oikeista hammaslääkäreistä ollut tietoakaan. Nykyään puoskarityyliä ei kai enää tapaa juuri ollenkaan, tai ehkä olen vain omassa kuplassani näin kokenut. Toivon ainakin, että jokainen hevosenomistaja jo ymmärtää, ettei hampaita kannata sörkkiä ilman ammattitaitoa.

Jimpan vanhetessa hammastarkastukset ovat lisääntyneet. Ennen suuhun tsekattiin ehkä kerran vuodessa, jos sitäkään, mutta nykyään vähintään kaksi kertaa vuodessa on ihan must. Lyhyessäkin ajassa suussa ehtii tapahtua vaikka mitä!

Eilen Jimpalla oli jo vuoden toinen hammastarkastus. Sitä ennen suuhun katsottiin rokotuksen yhteydessä tammikuussa. Olin huomannut sen välillä pudottelevan pureskeltua heinää suustaan, mikä on yksi selvä merkki hammasongelmista, ja ajattelin diasteemojen alkaneen vaivata. Jimpalla on siis kaksi diasteemaa, pienempi ja isompi, takana ylähampaissa. Viime tsekkauksessa sovittiin, että yritän pitää diasteemat puhtaina huuhtelemalla suuta säännöllisesti, mutta jos siitä ei olisi apua, pitäisi ainakin isompi paikata. Olin siis harmissani, että yrityksestäni huolimatta huuhtelu ei ollut tuottanut toivottua tulosta.

Yllätys olikin suuri, kun eläinlääkäri kehui diasteemojen näyttävän jo paremmilta. Rehua oli vielä jäänyt niihin jumiin, mutta molemmat olivat lähteneet paranemaan. Vaikutti siltä, että olimme kaikki asiasta aika yllättyneitä, positiivisesti tietenkin! Oli helpottavaa kuulla, että olin tehnyt jotain oikein. Samalla kuitenkin ihmetytti, miksi Jimpalla niin selkeästi oli näkynyt hammasongelman merkkejä, jos diasteemat eivät sitä niin vaivanneetkaan.

Tähän sain vastauksen, kun eläinlääkäri huomasi yhden etuhampaan ulkoreunan murtuneen. Itse huolestuin heti siitä, pitäisikö hammas poistaa, mutta eläinlääkäri ei nähnyt poistolle syytä, kun hammas oli muuten kunnossa. Hän irrotti parhaansa mukaan murtuneen osan jäänteet ja puhdisti kolon. Se oli todella kipeä, eikä paikallispuudutuskaan rauhoituksen lisäksi peittänyt kipua. Eläinlääkäri varoitti, että murtumakohta saattaa tulehtua, mutta hyvässä tapauksessa ei. Parhaimmassa tapauskessa se jopa sulkeutuisi itsestään, mutta se vaikutti jokseenkin epätodennäköiseltä.

Kuva v. 2020

Tunsin itseni tyhmäksi, kun en ollut huomannut murtumaa ollenkaan, vaikka säännöllisesti katsoin suuhun hampaita huuhdellessa. Toisaalta en ollut ennen nähnyt murtunutta hammasta, joten en ehkä olisi sitä osannut tunnistaakaan. Olin kuitenkin huomannut, että noin viikon verran Jimppa oli suhtautunut riimuun eri tavalla kuin normaalisti. Tavallisesti se työntää päänsä riimuun itse, mutta nyt se oli vaikuttanut välttelevän sitä, vaikka antoikin laittaa riimun päähän. Ajattelin, että joko diasteemat tuntuivat niin ikäviltä, tai sitten se oli saanut riimusta esimerkiksi sähköiskun jonain kertana ja oli siksi niin epäileväinen. Murtunut hammas selittää tämänkin, sillä varmasti on tuntunut ikävältä, kun riimu on osunut kipeään kohtaan sitä laitettaessa.

Sellaista tällä kertaa, sekä hyviä että huonoja uutisia. Vaikka huonot uutiset eivät onneksi olleet niin kamalan huonoja. Lisäongelmia tuottaa toki myös se, että ikääntyessään hevosen hampaat alkavat olemaan loppusuoralla, minkä takia niitä ei enää hirveästi voi raspata. Hevosten hampaat siis puhkeavat läpi elämän ja kuluvat syödessä, joten vanhoilla hevosilla hampaat voivat kulua loppuun. Sopiva ruokinta, säännölliset hammastarkastukset ja omatoiminen seuranta ovatkin tärkeitä asioita muistaa vanhenevien hevosten kanssa.


Näin etäaikana erilaiset webinaarit ja verkkoluennot ovat yleistyneet valtavasti. Ainakin itselleni tämä on ollut mahtava muutos, sillä monesti kiinnostavat luennot ovat olleet pitkän matkan päässä. Nyt luennoille pääsee osallistumaan omalta kotisohvaltaan ja parhaimmassa tapauksessa ne voi kuunnella tallenteina just silloin, kun itselle parhaiten sopii!

Ongelmaksi on monelle osoittautunut se, että tapahtumat tulevat tietoon vasta jälkikäteen. On ärsyttävää, jos kuulee vasta myöhemmin, että pari viikkoa sitten järjestettiin mielenkiintoinen webinaari. Näin on käynyt minullekin, ja siitäpä ajatus tähän blogipostaukseen lähtikin. Haluan jakaa teille omat vinkkini ja tärkeimmät kanavani suomenkielisten webinaarien ja verkkoluentojen löytämiseen.

Hevosalan kurssit, luennot ja koulutukset (FB-ryhmä)

Jos käytät Facebookia, kannattaa tämä ryhmä ottaa seurantaan. Täällä mainostetaan niin verkossa kuin livenä pidettäviä luentoja ja kursseja

Kpedun Tietolinkki-hanke

Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymän tiedonvälityshankkeessa on järjestetty useampia hevosalaan liittyviä luentoja, joista ainakin osasta löytyy tallenne tai pdf-aineisto. Tällä hetkellä sivuilla ei näytä olevan tulevia tapahtumia, mutta kannattaa pitää tapahtumasivua silmällä, jos ilmaiset hevosalan luennot kiinnostavat.

SRL:n tapahtumakalenteri

Ei ehkä kaikista tuntemattomin paikka, mutta silti hyvä mainita, jos joltakin on päässyt unohtumaan ratsastajainliiton kalenteri! Sieltä löytyy ensi kuulle useampi verkkoluento, jotka eivät paljoa maksa. Tässä samassa kohdassa voisi mainita myös SRL:n jaostojen omat sivut ja kalenterit, joista saattaa löytyä tapahtumia, joita SRL:n kalenterissa ei ilmoiteta.

Hevosjalostusliitot (myös FB)

Hevosjalostusliittojen kalentereita kannattaa pitää myös silmällä. Esimerkiksi kevään aikana pyörinyt ruokinnan webinaarisarja oli hevosjalostusliittojen ja St. Hippolytin yhteistyössä järjestämä. 

Ja viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä:

someverkosto

Sosiaalisessa mediassa törmää monesti kiinnostaviin luentoihin, joista ei muutoin ehkä olisi ikinä tullut kuulleeksi. Tämän kanavan käyttöä hankaloittaa toki se, että pitäisi ensiksi löytää ne käyttäjät, jotka jakavat tällaisia tapahtumia somessa. Itse yritän muistaa jakaa vastaan tulevia kiinnostavia luentoja ja kursseja Instagramissa, mutta aina ei muista tai ehdi. Kursseista, luennoista ja koulutuksista kiinnostuneiden käyttäjien tilejä kannattaa siis seurata, mutta somesta löytyy paljon myös tapahtumia järjestävien tahojen tilejä.

Näistä kanavista olen itse löytänyt suurimman osan hevosalan webinaareista. Välillä niihin törmää ihan vahingossa, kun algoritmi nostaa esille tulevia tapahtumia Facebookissa. Ulkomaisia webinaareja löytyy varmasti vielä runsaammin, mutta niihin en ole vielä perehtynyt. Toivottavasti näistä sai irti jotain hyötyä, ja jos teillä on muita hyviä kanavia tähän tarkoitukseen, kertokaa toki kommenteissa!


Osallistuin viime viikolla pidettyyn omatoimisen hevoshieronnan webinaariin, jonka järjesti Hevoshieronta.netin Heidi Nordman. Olen jokunen vuosi sitten käynyt hevoshieronnan päiväkurssin, joten oli hyvä (ja aikakin) kerrata perusasioita! Webinaarissa käsiteltiin muun muassa hevoshieronnan tarjoamia hyötyjä, milloin ja millaiselle hevoselle omatoimista hierontaa voi tehdä ja milloin paikalle kannattaa kutsua ammattilainen. Tässä postauksessa jaan muutamia asioita, jotka jäivät itselle päällimmäisinä mieleen!

Omatoiminen hevoshieronta sopii terveille, aikuisille hevosille, niin harraste- kuin kilpahevosillekin. On kuitenkin tilanteita, jolloin hierontaa ei suositella tehtäväksi omatoimisesti eikä ammattilaisen toimesta. Jos hevosella on esimerkiksi kuumetta, ihotulehdus, akuutti vamma, se on tiineenä ensimmäisellä neljänneksellä tai se on juuri rokotettu, ei hevosta pidä hieroa.


Omatoimisen hevoshieronnan hyödyt

Omatoiminen hevoshieronta tarjoaa hevoselle sekä omistajalle useita hyötyjä. Sen avulla voi seurata hevosen hyvinvointia: esimerkiksi turvotus tai lämpöerot kehossa voivat kertoa ongelmista. Muutokset lihaksistossa ja kehossa ylipäänsä on hyvä pistää merkille mahdollisimman ajoissa, jotta alkaviin ongelmiin voidaan puuttua nopeasti. Omatoiminen hieronta lisää aineenvaihduntaa, mikä tehostaa suoliston toimintaa ja kuona-aineiden poistumista. Se myös rentouttaa hevosta ja tukee näin hevosen palautumista.

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä hyötynä: hieromalla omaa hevostaan oppii samalla tuntemaan hevosensa ja sen koko kropan paremmin, minkä lisäksi se myös vahvistaa tunnesidettä hevosen ja ihmisen välillä.

Ammattilaisen tekemän hieronnan tarkoituksena on huoltaa lihaksia ja kehoa ylipäätään, kun taas omatoiminen hieronta on pääasiassa kevyttä, rentouttavaa toimintaa (molemmille osapuolille). Omatoiminen hieronta ei koskaan korvaa ammattilaisen tekemää lihashuoltoa, vaan ensisijaisesti kannattaa aina pyytää ammattilainen paikalle. Omatoimisella hieronnalla voi sitten hierontojen välissä ylläpitää ja seurata hevosen hyvinvointia.


Omatoimisen hevoshieronnan työkaluna palpointi

Palpointi eli käsin tunnustelu on ehkä itsestäänselvä asia, mutta monelta sen tärkeys saattaa silti unohtua. Eli hevosen keho käydään läpi käsin, tunnustellaan mahdollisten lämpöerojen, nestekertymien, kipukohtien ja muiden merkkien osalta. Palpoidessa hevosen reaktiot kosketteluun kannattaa huomioida, nekin voivat kertoa mahdollisista ongelmista.

Palpoinnin pääsäännöt:

  • Palpointi kannattaa pääasiassa tehdä karvan myötäisesti. 
  • Ote on jämäkkä ja tiivis, ei liian kova muttei turhan kevytkään.
  • Käytä molempia käsiä, toinen voi olla vain paikoillaan ns. turvakätenä.
  • Keskity palpointiin ja hevoseen.
  • Käy läpi koko hevonen kauttaaltaan.
  • Kirjaa huomiot ylös jonnekin.

Säännöllinen palpointi voi auttaa huomaamaan alkavat ongelmat jo hyvissä ajoin! Hevosen voi tunnustella läpi viikoittain tai parikin kertaa viikossa. Kaikenlaiset huomiot kannattaa kirjata ylös ja kuviakin voi ottaa, jotta myöhemmässä vaiheessa voi verrata tilannetta aiempaan.

Webinaarissa nousi monella esille huoli siitä, että voiko omatoimisella hieronnalla tehdä hevosen hyvinvoinnille hallaa. Ongelmia voi aiheutua hieromalla väärään aikaan, väärällä tavalla ja/tai liian voimakkaasti. Kuitenkin jos hierontaa tekee terveelle hevoselle kohtuullista voimaa käyttäen ja hevosen reaktioita seuraten, ei käsivoimin hevosta saa rikottua. Palpointi on turvallinen tapa harjoitella hierontaa ja tutustua hevoseen, vaikka tietotaitoa ei vielä olisikaan kovin paljon. Jos palpointi jännittää, voi sitä harjoitella ensiksi vaikka itsellään, jotta oppii sopivan jämäkän otteen ennen hevoseen siirtymistä.


Muistaako kukaan, kuinka pari vuotta sitten päätin aloittaa Jimpan uudelleenkouluttamisen ajoon? Kirjoitin vuonna 2018 aiheesta ensimmäisen osan, jossa projekti lähti käyntiin paikallaan seisomisen harjoittelusta. Tämän ykkösosan pääsee lukemaan tästä linkistä!

Uudelleenkoulutusprojektin päivittäminen jäi pitkäksi aikaa, mutta nyt halusin jakaa väliaikatietoja meidän kärryttelyn tilanteesta! Edellisessä paikassa asuessamme emme ajaneet kuin pari kertaa kokonaisen vuoden aikana, koska alueella ei ollut meille sopivia ajoreittejä. Jatkoimme kuitenkin kärryjen kanssa paikoillaan olon harjoittelemista ja käynnistä pysähtymistä äänellä. Nykyiseen paikkaan muutettuamme myös ajoreitit lisääntyivät huimasti, joten kärryt ovat taas päässeet säännöllisemmin käyttöön.

Eilen sainkin nauttia meidän kärrytreeniemme hedelmistä kunnolla ensimmäistä kertaa. Lähdimme toisen ratsukon kanssa maastolenkille ajaen - asia, mitä en muista tehneeni koskaan ennen Jimpan kanssa! Tai no, kerran aiemmin kävimme saman ratsukon kanssa kärryiltä käyntilenkin, mutta siinäpä ne kerrat sitten ovatkin. Jimppa veti maaston taitavasti, vaikka näimme matkalla useamman traktorinkin. Mutta kaikista positiivisimmin yllätyin, kun otimme ravia: Jimppa hölkkäsi rennon letkeästi kaverin ravatessa perässämme, eikä vauhti kasvanut ollenkaan! Aiemmin Jimpan kanssa saattoi ravata jonkun aikaa mukavassa tahdissa, mutta jossain vaiheessa vauhti alkoi aina lisääntymään liiaksi, jolloin jarrutusmatka piteni samaa tahtia. Tällä kertaa hölkkäsimme pitkän pätkän tasaista vauhtia, ja ravista käyntiin siirtyminen onnistui pelkällä äänellä. Itse asiassa en ehtinyt edes sanoa "prr" loppuun, kun Jimppa jo jarrutti miltein pysähdyksiin asti. Kaiken lisäksi kotiin päin ei tarvinnut kiirehtiä ollenkaan, vaan kotimatka sujui rauhallisesti käynnissä. Nelitahtisessa sellaisessa.

Voisi siis sanoa, että projekti ex-ravurista hyvän mielen kärryttelijäksi on suoritettu loppuun, mutta asia ei ihan vielä ole niin. Vaikka Jimppa onkin rauhoittunut kärryjen edessä valtavasti, ei kaikkia ongelmakohtia ole vielä selätetty. Esimerkiksi pysähtyminen kesken lenkin ei vielä onnistu joka kerta ja kotiin päin ravatessa vauhti lähtee yhä herkästi kasvamaan.


Miten olemme harjoitelleet hyvän mielen kärryttelyä?

Ensimmäisen osan jälkeen jatkoimme paikallaan seisomisen ja pysähtymisen harjoittelua mieheni avustamana. Koska käyn tallilla useimmiten yksin, oli kuitenkin tärkeää harjoitella näitä asioita myös itsenäisesti. Alkuun treenasinkin Jimpan kanssa kentällä kärryt perässä sitä, että se pysähtyi äänivihjeestä minun kävellessäni vierellä. Siitä pidensin paikallaanoloaikaa siihen asti, että pystyin nousemaan rauhassa kärryille Jimpan odottaessa.

Ensimmäisillä maastolenkeillä mieheni oli mukana, jotta palkitseminen olisi helpompaa. Harjoittelimme ensiksi pysähtymistä käynnistä ja jompi kumpi meistä kävi palkitsemassa onnistuneesta pysähdyksestä. Kun tämä sujui, aloimme harjoittelemaan ravista käyntiin siirtymisiä. Naksutinkoulutus on ollut tässä projektissa todella hyödyllinen metodi! Pelkän negatiivisen vahvsteen, eli paineen ja sen poiston, avulla samanlaista kehitystä tuskin olisi tapahtunut, niin tiukassa olivat entisen elämän opit Jimpan mielessä. Ja ovat varmasti vieläkin jollain tasolla.

Aloitan yleensä kärrylenkit sillä, että ennen tallipihasta lähtöä muistuttelen mieleen paikoillaan olon taitoa. Olen huomannut, että näin Jimppa asennoituu kärryttelyyn alusta asti rennommin. Jos olen yksin liikenteessä, en usein keskeytä lenkkiä tulemalla pois kärryistä palkitsemaan Jimppaa, vaan silloin palkitseminen tapahtuu paineen poistolla ja ääneen kehumalla. Se ei toki ole hevoselle yhtä palkitsevaa, mutta yritän kuitenkin pitää lenkit myös tehokkaina, jotta Jimppa pysyy fyysisestikin hyvässä kunnossa. Loppumatkasta taas harjoittelemme pysähtymisiä ja paikoillaan odottamista, ja silloin sahaan kärryjen ja Jimpan väliä tai kävelen vierellä. Tämän olen todennut hyväksi taktiikaksi varsinkin talvella, kun istuessa tulee kylmä. 😄

Suunnilleen näin olemme päätyneet tähän pisteeseen, jossa Jimppa kävelee rauhassa, ravaa jo pitempiä pätkiä innostumatta liikaa ja malttaa usein pysähtyäkin kesken lenkin. Uudelleenkoulutukseen on liittynyt myös uudelleentotutus varusteisiin, sillä valjastaessa Jimppa näytti yleensä nyrpeää naamaa. On paljon kivempi lähteä lenkille, kun hevonen on alusta asti hyvällä mielellä! On ollut myös silmiä avaavaa huomata, ettei valjastaessa jälkeen jää enää höyryävää jännäkakkakasaa. Se oli joitakin vuosia sitten jokakertainen tapahtuma, ja tuntui jotenkin niin normaalilta, etten osannut edes kyseenalaistaa sitä.


Mitä asioita harjoittelemme seuraavaksi?

Seuraavaksi pitäisi saada lisää rutiinia kärryttelyyn. Haluaisin pyrkiä ajamaan vähintään kerran viikossa, mutta koska kärryttely vaatii hieman muita liikutustapoja enemmän aikaa, edes kerta viikkoon ei aina onnistu. Tämä on lähinnä oma vikani, koska olen niin hidas valjastamaan, että siihen pitää aina varata vähän ekstra-aikaa. Voisi kuvitella, että näiden vuosien aikana olisin oppinut valjastamaan parissa sekunnissa vaikka silmät kiinni, mutta ei...

Pysähtymistä harjoittelemme yhä. Se onnistuu hyvissä olosuhteissa jo oikein mukavasti, mutta jos tilanteeseen lisätään häiriötekijöitä (esim. autoja, muita hevosia), rauhallinen paikoillaan olo ei vielä onnistu. Jossain vaiheessa haluaisin ottaa mukaan reippaampaa ravia, kunhan ensiksi saadaan lisää varmuutta rauhalliseen hölkkään. En nyt tarkoita mitään hiittejä kuitenkaan, onhan kyseessä 22-vuotias seniorihevonen, mutta vähän reippaampaa liikettä ilman huolta siitä, saako hevosen tarvittaessa heti pysähtymään.

Toisaalta, vaikka emme koskaan menisi kärryiltä kuin käyntiä ja vähän mummohölkkää, ei se haittaisi. Jimppa on elämänsä aikana juossut niin paljon kärryjenkin edessä, että näin ehtoopuolella ei ole mikään pakko enää lähteä siihen. Reippaampia vauhteja voidaan ottaa selästä käsin tai vaikka irtona juosten, ja pitää kärryttely rauhallisen liikkumisen muotona. Katsotaan, miten asiat edistyvät - mikään kiire meillä ei minnekään ole.

Loppuun vielä video alkuvuoden kärryajelusta. 

 

Elämme jo maaliskuun puolta väliä - miten aika aina kuluukin niin huomaamatta? Kelit ovat vaihdelleet parin plusasteen ja jopa -20 asteen välillä. Lunta on vielä etenkin pelloilla, mutta tiet ovat kuorrutettu kovalla jäällä. Jimppa ei ole vielä uskaltanut alkaa karvanvaihtoon, joten ehkä kevättä saadaan vielä odotella. Toisaalta olisi kiva, jos lumi vielä pysyisi maassa pitempään, mutta toisaalta taas odotan jo kevättä ja kesää. Mites siellä muilla, odotatteko jo kesää, lämpöä ja laidunkautta?

Videolla pääsette mukaan maaliskuiseen viikonloppuun. Tällaisia meidän päivät melko lailla ovat - lähinnä siis tallia ja kotiaskareita. Olen julkaissut tämän vuoden puolella muutaman muunkin videon, jotka pääsee katsomaan Youtube-kanavalta. Tässä nyt tämä uusin, meidän viikonloppumme videolla!


Viime kesänä Jimppa muutti karsinatallista pihattoon. Tai oikeastihan se muutti ensiksi laitumelle, ja vasta myöhemmin syksyllä lauma siirtyi pihaton puolelle. Nyt ruuna on siis elänyt suunnilleen puoli vuotta pihattoelämää, joten voin kertoa jo jonkinlaisella varmuudella omia kokemuksiani pihatosta. Kummallakaan meistä ei ole aiempaa kokemusta pihattoelämisestä, joten näinkin lyhyessä ajassa on tullut huomattua monia uusia asioita.


Ihan ensiksi: mikä on pihatto?

Jos joku ei vielä tiedä, pihatto on siis kuin talli ilman karsinoita. Hevoset pääsevät vapaasti kulkemaan sisälle pihattorakennukseen ja ulos tarhaan, eli ne eivät vietä öitä sisällä karsinassa. Usein virheellisesti ajatellaan, että hevoset nukkuvat yöllä usean tunnin ajan kuten ihmisetkin, vaikka tosiasiassa hevoset nukkuvat vain noin 4 tuntia vuorokaudessa jaettuna useampaan lyhyeen jaksoon. Karsinassa ollessaan hevonen saattaa siis nukkua esimerkiksi tunnin, syödä yöheiniään tunnin tai kaksi ja vain olla loput X tuntia.

Pihattoja on monenlaisia; sellaisen voi rakentaa alusta asti, rempata vanhasta rakennuksesta tai pienillä muutoksilla toteuttaa vaikka siirtotallista. Pelkkä katos ei vielä ole pihatto, vaan siinä tulee olla kunnon seinät. Jos pihattorakennuksista haluaa tietää lisää, suosittelen lukemaan Johanna Viitasen teoksen Pihatto - jos hevonen saisi valita. Siinä käydään hyvin läpi kriteerit toimivalle pihatolle ja avataan muutenkin pihattoasumista eri näkökulmista.



Tallista pihattoon - mikä muuttui?

Jimppa on nyt asunut uudessa paikassa 8 kuukautta. Se sopeutui nopeasti uusiin maisemiin, vaikka uudet laumakaverit eivät ihan heti sitä hyväksyneetkään joukkoonsa. Alkuun sitä välillä ajettiin pois portilta ihmisen saapuessa, liikutettiin heinäpaikalta toiselle ja muutenkin pidettiin ulkopuolisena. Pikkuhiljaa kaikki osapuolet alkoivat kuitenkin suopumaan toisiinsa, ja Jimppakin on uskaltanut sanoa vastaan, jos joku yrittää turhaan sitä liikutella.

Eniten meidän rutiineissamme muuttui se, ettei hevosia haettu illalla sisälle ja viety aamulla ulos. Jimppa sopeutui tähän muutokseen helposti, sillä laitumella se oli muutenkin ollut vuorokauden ympäri ulkona. Se ei siis kertaakaan ollut ihmeissään portilla odottamassa, miksei kukaan tule hakemaan illalla sisään. Lisäksi, koska hevosia ei tarvitse enää venkslata sisään ja ulos, helpottui sen osalta myös tallivuorojen tekeminen. Vuorot eivät myöskään ole samalla tavalla aikaan sidottuja kuin tallissa, vaan aamu- ja iltatallin voi tehdä melkein mihin aikaan tahansa. Varsinkin, kun täällä hevosilla on vapaa heinä, ei tallille tarvitse mennä tiettyyn kellonaikaan heiniä jakamaan.

Muuten en koe, että mikään muu homma muuttui pihattoon muutettuamme. Loimittaa tarvitsee ehkäpä vähemmän, kun Jimpalla on säänsuoja. Tallityöt ovat sinänsä samat, sillä vedet, heinät ja väkirehut pitää yhä jakaa ja pihattoa siivota. Mielestäni karsinoiden siivous on helpompaa kuin pihaton, mutta muuten työmäärä on ainakin näin vuokralaisen kohdalla sama.



Ensikertalaisen huomioita pihattoelämästä

Pihatto tarjoaa hevosen hyvinvoinnille tärkeitä asioita: lauman, vapauden liikkua ja valita asioita. Meidän tapauksessamme pihatto tarjoaa suhteellisen hyvin myös ruoan etsintään liittyviä toimintoja, sillä tarjolla on metsikköä ja välillä heinät jaetaan pieniin kasoihin ympäri tarhaa. Jimppa on ollut pihatossa alusta alkaen hyvin levollisen oloinen ja uskon, että se on juurikin pihattoelämän ansiota. Henkisen puolen lisäksi olen pannut merkille, ettei Jimpan jalat kerää nestettä ollenkaan. Karsinassa yöt ollessaan sen jalkoihin kertyi nestettä ja aamuisin liike oli vähän jäykempää. Nyt se pääsee liikkumaan vuorokauden ympäri, mikä on vanhan hevosen kunnolle tärkeää. Tosin, koska kyseessä ei ole aktiivipihatto, eivät hevoset liiku mitenkään erityisen paljon, mutta kuitenkin enemmän kuin karsinassa ja pienessä tarhassa.

Minua hieman jännitti, miten Jimppa pärjäisi vapaalla heinällä, kun siitä ei ollut aiempaa kokemusta. Epäilin, että se vain söisi kaiken aikaa, eikä viitsisi edes lähteä ihmisen mukaan. Jännitin ihan turhaan, sillä Jimppa on aina iloisena tulossa vastaan, kun sitä haen tarhasta, eikä seiso koko päivää paalilla. Se on itse asiassa pysynyt aika hyvässä kunnossa, vaikka saakin syödä heinää mielin määrin, eikä liikunta ole raskasta.

Toinen asia, josta olin huolissani, oli se, miten Jimppa pärjäisi viileämmillä keleillä. Varsinkin ensimmäisillä syksyn sateilla heräilin yöllä kuuntelemaan sateen ropinaa ja huolestumaan, tutisisiko Jimppa pihatossa kylmissään, jos sille ei ollut laitettu loimea päälle. Mutta mitä enemmän aikaa kului, sitä vähemmän edes mietin loimiasioita. Jimppa kasvatti talveksi todella hyvän talvikarvan, ja olen päässyt todistamaan, kuinka hyvin se eristää. Edes märkä lumi ei pääse ihoon asti, vaan karva on vain päältä märkä ja alta ihan kuiva. Toki hevoset loimitetaan pihatossakin tarvittaessa, ja kovimmilla pakkasilla Jimpallakin on ollut loimi, vaikka ehkä se olisi pärjännyt ilmankin.

Ainoa miinus, joka ei sinänsä ole mikään ongelma, on se, että Jimppa ei enää viihdy tallissa. Voi olla, ettei se aiemminkaan ole viihtynyt, mutta nyt se selvemmin turhautuu, jos joutuu olemaan sisällä tavallista kauemmin. Hoito- ja huoltohommat onnistuu yhä ihan yhtä helposti kuin aiemminkin, mutta ylimääräinen hengailu tallissa ei ole Jimpan mieleen. Ihan ymmärrettävää, sillä sen elämä on kokonaan tallin ulkopuolella. Tämän huomattuani olen yhä enemmän sitä mieltä, etten enää halua karsinatalliin takaisin, jos ei ole aivan pakko. Olen iloinen, että Jimppa on sopeutunut ja tykästynyt pihattoelämään näin hyvin, sillä ennen muuttoa murehdin jo etukäteen sitä mahdollisuutta, että Jimppa ei viihtyisikään uudessa ympäristössä. Uskon, että aika harvassa ovat hevoset, jotka eivät viihtyisi pihatossa. Viihtymisongelmia voi toki tulla huonosta laumakemiasta tai pihaton puutteista, mutta toimivassa pihatossa ja tasapainoisessa laumassa viihtyy varmasti jokainen.

Jimppa 1.3.2021

Pihatosta on tullut nopeasti paljon suositumpi tapa pitää hevosia tavallistenkin hevosharrastajien joukossa, kun muutamia vuosia sitten ainakin omassa hevospiirissäni pihattoja pidettiin vain varsojen ja islanninhevosten juttuna. Nykyään vaikuttaa enemmän siltä, että pihatosta olisi pikkuhiljaa tulossa uusi normaali, eikä mikään kakkosvaihtoehto karsinatalleille!


Tämän vuoden hevosalan somegaalassa on ehdolla tuttu nimi, nimittäin blogini valittiin yhdeksi vuoden hevosblogi -ehdokkaaksi! Suuri kiitos heille, jotka olivat blogiani ehdottaneet somegaalaan.

Aloitin tämän blogin jo ennen Jimpan tuloa vuonna 2009. Alun perin blogi toimi hevosrakkaan tytön päiväkirjana, ja halusinkin, että blogissa säilyisi muistot ja tarinat ensihevosen ostosta ja yhteisestä matkasta. Ajan kuluessa päiväkirjamaisuus on jäänyt vähemmälle ja asiapitoisemmat postaukset lisääntyneet. Viimeiset vuodet blogi on ollut välillä hiljaisempi etenkin arkielämästä kertovien julkaisujen kannalta. Suurin syy siihen on varmastikin se, että päivitän arkea aktiivisemmin Instagramin puolelle. Blogiin on kuitenkin mukava kirjoittaa pidempiä tekstejä, linkata lähteitä ja muutenkin rakentaa monipuolisempia julkaisuja.

Somegaalan yleisöäänestys alkaa tänään klo 10. Tästä linkistä pääsee itse äänestykseen, jos haluat käydä äänestämässä minua tai muita ehdokkaita! Kategorioita on yhteensä kymmenen, joista siis blogini löytyy yhdestä, vuoden hevosblogi -kategoriasta. Siellä on hurjasti kiinnostavia, mahtavia tyyppejä ehdolla, joten kannattaa käydä kurkkaamassa ja antamassa äänesi suosikeillesi!


Kauan odotettu Oikea Talvi on vihdoin saapunut tänne länsirannikollekin. Pahoin pelkäsin, että tänä talvena toistettaisiin viime talven jäätikkö- ja mutapainajainen, mutta vuoden vaihtuessa saimmekin oikein roppakaupalla lunta! Itse asiassa lumen tulo ei ole vieläkään täysin loppunut, vaan miltei joka päivä sataa vähän uutta lunta. Voi olla, että keväällä manaan tätä lumen määrää uiskennellessani mudassa ja loskassa, mutta tällä hetkellä olen niin onnellinen tästä talvesta!

Lumikerros on muuttanut maastoilumme täysin. Sen lisäksi, että pohjat ovat nyt täydellisessä kunnossa, lumi valaisee iltahämärässä niin hyvin, ettei ylimääräistä valonlähdettä edes tarvitse. Ja koska kuljemme koko ajan kevättä ja kesää kohti, myös valoisa aika on pidentynyt huomattavasti. Samaa tahtia myös motivaationi on noussut, kun tallille pääsee oikeastaan aina valoisan aikaan eikä yliopisto-opinnoista ole enää stressiä. Minähän tosiaan valmistun nyt helmikuussa, joten vapaa-ajallani olen vihdoin oikeasti vapaalla!


Alkuvuosi onkin ollut hyvää aikaa liikutusten kannalta. Olen jaksanut käydä useammin tallilla ja maastolenkitkin ovat pidentyneet tasaiseen tahtiin. Vähän aikaa sitten kävimme koko lauman kanssa 10 kilometrin lenkillä ja Jimppa ei juuri edes hionnut tai vaikuttanut mitenkään väsähtäneeltä. Sen kunto on siis pysynyt suhteellisen hyvänä siitäkin huolimatta, että sen liikunta on ollut jo aika kauan kevyttä.

Olen innostunut entistä enemmän lenkkeilemään maasta käsin Jimpan kanssa, koska se tarjoaa myös minulle hyvää liikuntaa. Jimppakin pitää tästä tavasta lenkkeillä, sillä pystyn tukemaan sitä jännittävissä tilanteissa paremmin maasta käsin. Yksin maastoillessa ratsain Jimppa on nyt ollut tavallista epävarmempi ja pysähdellyt tuijottamaan kaikenlaista. Voi olla, että alueella on liikkunut jokin eläin tai useampi, minkä takia Jimppaa jännittää lähteä yksin maastoon ilman ihmisen tukea maasta. Onneksi voin aina tulla alas ja auttaa sen pelottavien kohtien ohi, joten sinänsä tämä ei ole mikään iso ongelma.

Alla lyhyt video meidän viime perjantain maastosta. Alun vaikeuksien jälkeen maasto sujui oikein mukavasti ja Jimppa jopa innostui laukkaamaan. Ja ehkä alkoi vähän kuumumaankin, haha 😄 

Toivottavasti muillakin on ollut mahdollisuus nauttia tästä talvesta ja huipuista maastoilukeleistä! Päivittelen blogin puolella harvemmin meidän arkikuulumisia, joten jos arki ja nopeampi päivitystahti kiinnostavat, kannattaa seurata meitä Instagramissa. Myös YouTubeen tipahtelee tasaisin väliajoin tallivideoita liikkuvan kuvan ystäville. 


Toissa jouluna sain silloiselta talliltamme joululahjaksi Hevoskoulutus.fi:n ja Fitsteedin hevosen harjoituspäiväkirjan, johon olen parhaimpani mukaan merkinnyt Jimpan liikutukset. Päiväkirjasta löytyy toki muitakin ominaisuuksia, kuten aukeama lääkityskirjanpidolle, kengitysaikataulu ja taulukot hevosen lihaskunnon kartoittamista varten. Täällä blogin puolella olen kuitenkin keskittynyt vain liikutuskalenteriin, vaikka muitakin kohtia olen silloin tällöin täytellyt.

Ennen viimeisen neljänneksen läpikäyntiä jaan omia ajatuksiani päiväkirjan täyttämisestä ja hyödyllisyydestä. Jonkinlainen kalenteri on mielestäni ihan hyvä idea, jotta pysyy perillä etenkin hevosen huoltojutuista. Itse kuulun siihen joukkoon, jolle tulee aina yllätyksenä, että taas on aika kengitykselle, raspaukselle tai rokotukselle... Aika tuntuu lentävän ohi ihan huomaamatta! Sen takia minulle onkin tärkeää saada rutiiniasiat valmiiksi ylös, jotta en havahdu edellisenä iltana siihen, että en ole muistanut pyytää eläinlääkäriä paikalle.

Mitä liikutusten merkitsemiseen tulee, näin tarkka kirjanpito viikon liikutuksista osoittautui itselleni sopimattomaksi. Päiväkirjan täyttäminen tuntui välillä raskaalta ja aloin herkästi suorittamaan viikon liikutuksia, mikä söi motivaatiota. Itselleni sopii paremmin se, että yritän vain pitää liikutuksen mahdollisimman monipuolisena ilman tarvetta pitää liikutuskerroista kirjaa. Näin en kehitä itselleni enempää suorituspaineita ja pode huonoa omaatuntoa, jos välillä on ollut kevyempää. Jos harrastaisin tavoitteellisesti, voisi tarkemmasta kirjanpidosta ollakin hyötyä. Jimpan kanssa tavoitteena on vain pitää ruuna terveenä ja tyytyväisenä, joten ihan näin tarkkaa päiväkirjaa en koe kaipaavani. Ajattelin kuitenkin hyödyntää päiväkirjan muita osia, joita jäi vielä vuoden jälkeen jäljelle. Siihen saa kätevästi hierojan kommentit, lihavuuskunnon seurannan ja muut hevosen hyvinvoinnin kannalta tärkeät tiedot ylös.

Viimeinen neljännes oli maastakäsittelypainotteinen, kuten koko vuosi. Loppuvuodesta ongelmaksi muodostui pari irronnutta kenkää juuri liukkaimpaan aikaan sekä kaatuminen tarhassa, jonka vuoksi Jimppa oli kevyemmällä liikunnalla vähän aikaa. Sen lisäksi viimeistelin pro gradu -tutkielmaani, joten välillä Jimpan liikutus jäi taka-alalle gradustressin vuoksi.

Liikutukset numeroina koko vuodelta:

💚 Maasta käsin: 182 kertaa
💛 Ratsastus: 17 kertaa
❤️ Ajo: 14 kertaa
💙 Maastoratsastus: 29 kertaa

Liikutusten keskiarvo: 7.9/10

Yhteensä 242 liikutuskertaa

Kuten näkyy, pääasiassa viime vuonna liikuttiin maasta käsin. Kävimme kävelyillä, teimme mäkitreeniä, ylitimme puomeja, venyttelimme pilatesliikkeillä, ohjasajoimme, kokeilimme maastaratsastusta... Eli vaikka päiväkirjan sivut täyttyivät vihreästä, se ei meidän tapauksessamme tarkoittanut sitä, etteikö liikutus olisi silti monipuolista!

Selässä kävin alle 50 kertaa, eli en läheskään viikoittain. Kärryttelykerrat lisääntyivät loppuvuotta kohden, kun muutimme parempiin kärrymaastoihin ja luottamukseni Jimpan kanssa ajeluun kasvoi. Uskonkin, että tänä vuonna ajamme paljon enemmän! Vaikka ei se haittaa, jos jatkammekin maastakäsittelylinjalla. Jimppa on mielestäni ollut paljon motivoituneempi lähtemään tekemään kanssani asioita, kun ratsastus on jäänyt vähemmälle ja maastakäsittely lisääntynyt.

Ja loppuun vielä ne viimeisen neljänneksen viikkokatsaukset! Mitä tykkäsitte tästä postaussarjasta, oliko meidän liikutuskalenteria kiinnostava seurata?









Selvisimme vuodesta 2020. Poikkeustilanne ei juurikaan vaikuttanut hevoselämääni, ainakaan rahan menon kannalta. Keräsin menneenä vuotena joka kuukaudelta Jimppaan käyttämäni eurot ylös ja jaoin kuukausitasolla hevosmenoni täällä blogin puolella. Yhtäkään kuukautta ei menty ilman jotakin lisäkulua tallivuokran lisäksi, eikä tallivuokra myöskään ollut aina kuukausien suurin meno.

Mitä ajatuksia menojen listaaminen herätti? Ainakin sen, että kylläpä sitä rahaa vaan saa hevoseen kulumaan! Joinakin kuukausina menojen listaaminen sai olon tukalaksi, kun rahaa meni normaalia enemmän. En luultavasti halua seurata hevosmenojani näin tarkkaan enää tänä vuonna, mutta jollakin tasolla rahankäyttöä on aina hyvä seurata. Ehkä jokaista pientä ostosta ei tarvitse merkitä listaan, vaan tarkkailla enemmänkin kokonaiskuvaa.

Ennen yhteenvetoa koko vuodesta vilkaistaan ensiksi joulukuun hevosmenoihin:

Horzen tilaus (sis. painomittanauha, leukaketjun suoja, vyönpidentäjä) 23 €
Kurkuma 9,78 €
Black Horse Tender 16,90 €
Suppleaze Ultraflex (kirppariostos) 35 €
Irtokengän laitto 20 €
Pihattovuokra (sis. heinät) 180 €

Yhteensä: 284,68 €

Melko kohtalaisella summalla päätettiin tämä vuosi! Joulukuussa ostin - ainakin omasta mielestäni - vain tarpeellisia asioita. Lisää ruokaa ja lisäravinteita sekä Horzelta jo pidempään harkitsemiani pikkujuttuja.

Kuinka paljon hevosen omistaminen maksaa? Tämä riippuu monesta asiasta, mutta ehkä tästä meidän versiostamme saa jokinlaisen käsityksen siitä, mitä se edullisimmillaan voi olla. Mehän emme juuri käy valmennuksissa eikä varsinkaan kilpailuissa, joihin saa uppoamaan ison summan rahaa. Asumme myös edullisella tallipaikalla. Tallivuokra on monelle se suurin menoerä, mutta siitä pystyy usein myös säästämään, jos ei välttämättä tarvitse hevoselleen asuinpaikaksi sitä kalleinta kisakeskusta. Toki alue vaikuttaa paikkojen hinnoitteluun, joten pääkaupunkiseudun ja vaikkapa pohjoisemman Suomen tallipaikoissa on melkoinen hintaero.

Meidän vuoden 2020 hevosmenojen kokonaissumma oli: 5247,02 €

Tai ainakin suunnilleen, koska en luota siihen, että olisin muistanut merkitä ihan kaikkea. Jotain pieniä summia tuosta voi siis uupua, mutta kaikki isoimmat menot olen laskenut loppusummaan mukaan. Eli reilu viisi tonnia pitää vähintäänkin varata hevoseen vuosittain, jos harrastaa minun tavallani, eli pitää hevosta lähinnä lemmikkinä, eikä asu pääkaupunkiseudulla. Sen lisäksi täytyy varata vielä lisää rahaa myös yllättäviin menoihin, jos jotain sattuu.

Vaikka välillä tuskastelin ja kriiseilin rahanmenoa, hyvinä hetkinä rahaa ei tullut ajateltua ollenkaan. Kun sekä hevosella että itsellä on mukavaa ja homma toimii, ei sille voi asettaa hintaa. Esimerkiksi tämä uuden vuoden aatonaaton luminen kärryajelu muistutti, miksi en todellakaan vaihtaisi hetkeäkään hevosenomistajuudestani pois - oman hevosen kanssa harrastaminen tuo elämään sellaista sisältöä, mistä maksaa mielellään.



Newer Posts
Older Posts

Hello, There!
Nelistelyä on blogi hevosenomistajasta ja tämän hevosesta, lämminveriruuna Jimpasta. Blogissa kerrotaan entisen ravurin uudesta elämästä monipuolisena harrastuskaverina sekä omistajan elämänmittaisesta oppimatkasta eläinkoulutuksen ja hevosenkäsittelyn parissa. Kuolaimetta ja positiivisen vahvisteen kautta!

Tervetuloa seuraamaan meidän matkaamme selästä, kärryiltä ja maasta käsin!


ME MUUALLA

LUKIJAT

Follow

ARKISTO

  • ►  2024 (4)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2023 (2)
    • ►  maaliskuuta (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2022 (6)
    • ►  marraskuuta (1)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  elokuuta (1)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (1)
  • ▼  2021 (16)
    • ▼  joulukuuta (1)
      • Vuosikatsaus: eka vuosi pihatossa, kärryttelyyn ru...
    • ►  lokakuuta (1)
      • Hevosten nivelvaivoissa ennaltaehkäisy on tärkeintä
    • ►  syyskuuta (1)
      • Kun takana on jo vuosikymmen yhdessä
    • ►  heinäkuuta (1)
      • Hevonen elää kehuilla - vai elääkö?
    • ►  kesäkuuta (2)
      • Ratsastajan painoraja - mitä tiede siihen sanoo?
      • Hyvää syntymäpäivää, Jimppa!
    • ►  toukokuuta (1)
      • Hyviä(kin) uutisia hevoshammaslääkäristä!
    • ►  huhtikuuta (1)
      • Mistä löytää hevosalan webinaareja?
    • ►  maaliskuuta (4)
      • Hevosen omatoiminen hieronta ylläpitää hyvinvointia
      • Ex-ravurista hyvän mielen kärryttelijäksi - osa 2
      • Kurkistus meidän viikonloppuumme videon muodossa
      • Puoli vuotta pihatossa - pihattoelämää ensikertala...
    • ►  helmikuuta (2)
      • Nelistelyä on ehdolla vuoden hevosblogiksi!
      • Maastoilun kulta-aika on nyt!
    • ►  tammikuuta (2)
      • Harjoituspäiväkirja: viimeinen neljännes ja yhteen...
      • Mihin kaikki raha oikein menee? Yhteenveto vuoden ...
  • ►  2020 (27)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (2)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (3)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2019 (32)
    • ►  joulukuuta (3)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (2)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (4)
    • ►  tammikuuta (3)
  • ►  2018 (40)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (3)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (3)
    • ►  heinäkuuta (4)
    • ►  kesäkuuta (4)
    • ►  toukokuuta (5)
    • ►  huhtikuuta (3)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ►  2017 (32)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2016 (48)
    • ►  joulukuuta (4)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  syyskuuta (4)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (5)
    • ►  kesäkuuta (5)
    • ►  toukokuuta (3)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (5)
    • ►  helmikuuta (6)
    • ►  tammikuuta (4)
  • ►  2015 (67)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (6)
    • ►  syyskuuta (5)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (7)
    • ►  kesäkuuta (7)
    • ►  toukokuuta (6)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (7)
    • ►  helmikuuta (6)
    • ►  tammikuuta (6)
  • ►  2014 (62)
    • ►  joulukuuta (14)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (4)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (6)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (6)
    • ►  helmikuuta (5)
    • ►  tammikuuta (5)
  • ►  2013 (84)
    • ►  joulukuuta (8)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (8)
    • ►  syyskuuta (5)
    • ►  elokuuta (9)
    • ►  heinäkuuta (5)
    • ►  kesäkuuta (6)
    • ►  toukokuuta (4)
    • ►  huhtikuuta (10)
    • ►  maaliskuuta (8)
    • ►  helmikuuta (10)
    • ►  tammikuuta (7)
  • ►  2012 (80)
    • ►  joulukuuta (10)
    • ►  marraskuuta (8)
    • ►  lokakuuta (7)
    • ►  syyskuuta (8)
    • ►  elokuuta (13)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (5)
    • ►  toukokuuta (9)
    • ►  huhtikuuta (8)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (2)
    • ►  tammikuuta (5)

SUOSITUIMMAT POSTAUKSET

  • Mitä tehdä, jos hevonen kuumuu kotiin päin?
  • Mietteitä turpahihnan käytöstä sekä suitsista yleensäkin
  • Helpot itsetehdyt hevosnamit

AIHEET

DIY Eläinlääkäri Hevoshieronta Kisat Maastakäsin Maastoilu Matkaratsastus Ratsutus Tallielämää Temput Valmennus Varusteet Video hevosen hyvinvointi hevosen ruokinta hevoskoulutus hevosmenot hevosnamit istunta kaulanaru koulutus kuolaimettomuus positiivinen vahvistaminen postaussarja ratsastajan virheet ratsastustehtävä resepti ruokapalkka satula siedätys tutkittua tietoa vinkit yhteistyö
FOLLOW ME @INSTAGRAM

Created with by BeautyTemplates | Distributed by blogger templates