Heippa!

Jimppa oli tänään aivan mahtava! Lähdimme maastoon tutulle reitille sillan yli. Jimppa oli energinen ja katseli vähän sitä sun tätä mennessämme, mutta sekin loppui sitten, kun pääsimme laukkaamaan suorille. Laukka nousi heti, eikä vasta vähän apujen jälkeen kuten yleensä. Vauhtia oli aika reippaasti, mutta silti Jimppa oli koko ajan hyvin hallinnassa :)

Tänään emme kääntyneet laukkasuoran päässä ympäri, vaan jatkoimme metsään vievää tietä pitkin. Se onkin hyvässä kunnossa oleva tie - ainakin nyt talvella - joten uskalsin antaa Jimpan ravata. Tie mutkitteli läpi tunnelmallisen vanhan metsän ja nuoren, istutetun metsän. Jimppa oli aivan innoissaan, ja niin olin kyllä minäkin! Ehdin jo vähän miettiä, minne ihmeeseen me oikein olemme menossa, mutta sitten päädyimmekin jo tutulle tielle. Kun sillan yli olimme kääntyneet vasemmalle, saavuimme nyt oikealle kääntyvälle tielle. Jimppa oli täysin perillä siitä, minne olimme tulleet, ja innostui ravaamaan vauhdikkaasti kohti kotia. Otimme vielä hyvällä kohdalla viimeisen laukkapätkän, ja sen jälkeen annoin ruunalle käynnissä pitkät ohjat.

Tallilla Jimppa oli todella raukeana. Se haukotteli ja roikotti alahuultaan rentona. Porkkanavenyttelyissäkään se ei innostunut hamuamaan herkkuja yhtä innokkaasti kuin yleensä :D Molemmat olivat erittäin tyytyväisiä lenkin jälkeen!

Eilen kokeilimme Jimppaa ja toista lämminveriruunaa maneesissa yhteen. Kävi niin, kuin vähän epäilinkin: ne vähän haistelivat ja kiljahtelivat pariin otteeseen ja se oli sitten siinä. :D Jimppa on aina yhtä leppoisa tutustumiskaveri, se ei jaksa riehua ollenkaan! Ruunista tuntui tulevan heti kaverit ja tänään ne olivat ja söivät sulassa sovussa tarhassakin :)

Ihanaa, kun kaikki alkaa nyt taas näyttämään valoisammalta! (:

Kaverukset :)

Heippa!

Miten hyvä olo tallilla käynnistä voikaan tulla? :) Ei edes tarvitse tehdä mitään ihmeellistä. Riittää, että saa siivota karsinan, laittaa ruoat ja puuhailla hevosen kanssa. Tietenkin hyvää oloa lisää se, että ratsastuskin sujui taas oikein mukavasti!



Taas on vierähtänyt tovi viime postauksesta, enkä edes muista, mitä kaikkea me olemme tehneet tällä viikolla. Yksi päivä mentiin maastakäsin, Jimppa toimi todella hyvin ja oli rentona alusta alkaen. Eilen ratsastin naruriimulla ja satulalla kentällä. Pohja ei ollut paras mahdollinen ja Jimppa ei suostunut laukkaamaan. Luulisin sen johtuvan osittain pohjasta ja osittain siitä, että se tarvitsee laukassa kunnollisen tuen, tai muuten siitä ei tule yhtään mitään. Se oli ravissakin aika tahmea ja esitteli välillä ihan hirveää paikallaan pomppivaa pomppupallo-ravia... Siellä ei ole kiva edes keventää, kun hevonen liikkuu kuin hidastetussa filmissä.

Tänään menin vasta puoli seitsemän aikaan tallille, koska en saanut autoa sen aikaisemmin käyttöön. Eilen olin suunnitellut, että menisin tällä kertaa sivuohjilla, mutta enpä sitten jaksanut toteuttaa suunnitelmaa. Ei olisi oikein ollut paikkaakaan, missä mennä, kun kenttä ja klinikan piha ovat niin liukkaita. Menimme sitten hiittisuoralle liikkumaan vähän reippaammin. Alkuun pitkin ohjin käyntiä ja ravia, sitten vähän reippaampaa ravia ja sen jälkeen mentiin laukkaa. Vielä alkuvuodesta olin vähän arka laukkaamisen suhteen, enkä uskaltanut ottaa kuin pieniä pätkiä kerrallaan, mutta nyt siitä arkuudesta on päästy jo aika hyvin eroon! Laukkasimme varmaan kolme-neljä kierrosta putkeen, ja Jimppa oli taas kerran mahtava :) Se oli koko ajan kuulolla, piti laukan yllä hitaassakin vauhdissa ja otti alas jo puolesta sanasta.


Laukan jälkeen Jimpan ravi tuntui taas vähän hassulta, sellaiselta tahmealta ja koko ajan hiipuvalta. Se laski päänsä alas ja ravasi vähän aikaa sellaista ravia, missä pystyi kunnolla istumaankin :D Sitten se innostui ja yritti vaihtaa laukalle...

Huomenna Jimppa saa tutustua uuteen heppakaveriin! Menemme irtojuoksuttamaan hevosia maneesiin ja katsomme, synkkaisiko poneilla. Niistä tulisi sitten tarhakaverit uudessa tallissa, jos tulevat juttuun :)

Viime lauantaina ajattelimme koettaa, mitä Jimppa sanoo pulkkaratsastuksesta. Pulkasta se ei sanonut mitään, kun sitä vedettiin sen vierellä. Mutta sitten alkoikin pelottaa, kun se kiinnitettiin itse ruunaan! Ehkä vielä jonain päivänä testaamme uudelleen, jos Jimppa tottuisi ajatukseen. :) Tein siinä samalla vähän niin kuin videopostauksen talleilusta. Ratsastuksesta ei nyt tullut kauheasti materiaalia, mutta ensi kerralla sitten paremmin!


Miksihän se näkyy tuolla lailla pienenä? :s
(Jos jollain on hyviä biisejä, joita käyttää videoissa, saa vinkata. On todella vaikea keksiä mitään musiikkia, etenkin kun tekijänoikeuslaki tulee vastaan...)

Heippa!

Tiistaina meillä oli valmennus. Se kesti vain puoli tuntia, joten menin aikaisemmin tallille tekemään alkuverryttelyt. Tai olisin mennyt, jos edellinen kävijä ei olisi tunkenut lukkoa väärästä kohdasta kiinni... Oli varsin hankalaa saada ovi auki, kun lukko ei liikkunut mihinkään suuntaan :D

Itse valmennus meni ihan hyvin. Ehdin tehdä vain noin 10 minuutin verryttelyt, ja sekin aika meni Jimpalta tuulen kauhisteluun. Jimppa ei tällä kertaa keskittynyt niin hyvin kuin yleensä, mutta välillä se alkoi kuuntelemaan paremmin. Olimme tällä kertaa maneesissa, ja Jimppa tuijotteli taas toista päätyä. Se oli aivan hirveän vaikea saada menemään edes joten kuten toisen päädyn kulmiin!

Valmentaja sanoi, että Jimppa on oikealta puolelta jumissa. Sen näkikin ihan selvästi oikeaan kierrokseen: ruuna ei suostunut taipumaan ollenkaan, vaan väänsi itseään ulospäin. Ympyrät olivat jotain aivan kamalaa, kun hevonen väisti painetta vasemmalle ja asettui ulos. Vaikka hierojan käynnistä ei ole kauaa, uusinta ei olisi pahitteeksi. Silloin hieroja ei kyllä löytänyt mitään sen kummempia jumeja oikealta, joten vähän ihmetyttää, miten se nyt näin äkkiä on saanut itsensä jumiin.

Yritimme nostaa laukan oikeaankin kierrokseen, mutta saimme vain kiitoravia ja yhden säälittävän pukkiyrityksen. Idean Jimppa kyllä tajusi ja se yritti oikein kovasti, mutta laukka ei vain noussut. Vasemmalle onnistui paremmin, ja tällä kertaa Jimppa sai pidettyä laukan yllä pitkälläkin sivulla, kun vähän lisäsi vauhtia. Sen laukka oli kyllä parhaimman tuntoista pitkään aikaan maneesissa, sillä yleensä hallissa se ei oikein saa laukkaa pyörimään.


Edeltävänä päivänä kävin pitkästä aikaa sillan yli maastossa. Käännyin vasemmalle vievälle tielle, koska siellä päin on mahtava laukkasuora. Olen nyt alkanut keräämään rohkeutta kunnon laukkapätkille! Aiemmin epäröin laukata pitkiä pätkiä, koska Jimppa voi säikkyä ihan mitä tahansa tai yhtäkkiä pukittaa. Nyt se kuitenkin meni todella hyvin, laukka oli hyvin säädeltävissä ja Jimppa kuulolla. Kotiin päin se yritti parhaansa mukaan nostaa salakavalasti laukan, mutta tyytyi lopulta menemään sitä mitä minä käskin.

Eilen tein palauttavan lenkin raviradan ympäri ja hiekkatien päästä päähän. Otettiin tälläkin kertaa enemmän laukkaa, ja Jimppa meni taas tosi kivasti! Tänään käyn taas maastossa tutkimassa pellon viertä kulkevan reitin, jota pitkin viime talvena menimme monta kertaa Jimpan kanssa.

Jimppa-pegasos tiputtaa karsinaan talvikarvansa ja -sulkansa

Kaikki kuvat kännykkälaatua

Heippa!

En ole pitänyt Jimppaa mitenkään testailevana ratsuna, mitä nyt vähän ihmettelee uusia ratsastajia ja saattaa kulkea tikittäen eteenpäin. Mutta eilen Jenna kävi taas Jimpan selässä ja menimme kentälle, jonne olikin tallautunut hyvä ura ratsastusta varten.

Jimppa meni nyt jo alusta asti vähän paremmin kuin viimeksi, sen ei tarvinnut nyt hämmästellä kuskia niin paljon. Sillä oli kuitenkin yllättävän paljon virtaa, mikä huomattiin jo käynnissä. Ravissa ruuna oli miltei kuuro pidätteille, ja välillä ravista käyntiin meni useampikin ympyrä...


Ja auta armias kun nostettiin laukka! Jimppa oli heti sitä mieltä että nyt mennään eikä meinata, ja ihan hirvitti katsoa sitä sen kaahaamista ratsastajasta välittämättä. Ainakin takajalat polkivat todella voimakkaasti ja laukka pyöri hyvin, jos jotain hyvää haluaa sanoa. :D Ja sellainen keskittymishäiriöinen sählääjä kun Jimppa on, se lopulta hiljentäessä meni jaloissaan sekaisin, kompastui ja kaatui polvilleen. Nopeasti se nousi takaisin ylös, mutta oli varmaan siinä rytäkässä onnistunut polkaisemaan vasempaan kainaloonsa hokilla haavan. Onneksi se ei ollut syvä tai muutenkaan pahan näköinen.

Laukan jälkeen ravista ei tullut vasempaan kierrokseen enää mitään, sillä Jimppa nosteli itsekseen laukkoja eikä meinannut antaa millään alas puhtaaseen raviin. Lopulta se luovutti ja suostui ravaamaan, mutta edelleen ihan ylireippaasti.

Minäkin kävin vielä selässä ja otin ravia ja laukkaa. Vauhtia löytyi, mutta niin löytyivät jarrutkin. Ehdin juuri ja juuri istua alas ja sanoa "prrr", kun hevonen miltei pysähtyi...

Jimppa ei siis kokeile uusia ratsastajia niinkään pukittelemalla tai muuten vikuroimalla, mutta se lähtee viemään. Onni onnettomuudessa, että sillä on niin pehmeä laukka - mikäs siinä pidätellessä, kun on niin mukava istua! (Jos se ei siis kaadu kesken kaiken)

Päiväheinät selästä käsin (ei voinut antaa tarhassa)

Tänään päätin mennä sitä samaa lenkkiä raviradan ja maneesin ohi, mitä joskus aikaisemminkin menin ja tein blogiin havainnollistavan kuvan. Jimpalla oli yhä vauhtia, mutta se meni tänään aivan loistavasti! Alkoi olla jo hämärä, kun pääsin tallille, mutta edes se ei Jimppaa häirinnyt.

Ensiksi kiersimme reitin käynnissä ja sen jälkeen ravissa. Jimppa kulki reippaasti, kentän vieressä se meinasi nostaa laukan ja meni muutenkin innolla eteenpäin vähän jännittävistäkin kohdista.

Sitten kun aloin ottamaan laukkaa, Jimppa meni todella hyvin! Laukkasimme tällä kertaa lähes koko lenkin verran, tietenkin alamäessä otimme käyntiin, mutta muuten. Jimppa laukkasi sopivalla vauhdilla, maneesin edessä olevaa hevoskuljetuskoppia jännittäessään se odotti minulta varmistuksen mutta ei siinäkään vaiheessa tiputtanut raville ja käännöksissäkin jatkoi laukkaa, vaikka ennen se on saattanut tiputtaa raville. Olin kyllä niin tyytyväinen tämän päivän laukkailuun! :)

HA-

-U-

-KO-

-TUS!

Tallissa ruuna oli yllättävän hellyyttävä. Se haukotteli makeasti monen monta kertaa, alahuuli lörpötti rentona ja hevonen oli muutenkin niin rentoutuneen näköinen. Se ei edes kuopinut, vaikka vielä puhdistin karsinan sillä välin, kun se seisoi käytävällä. Venyttelin vielä sen jalat ja tein lopuksi porkkanavenyttelyt. Tulin todella hyvälle tuulelle ja taas sitä muisti, miksi Jimppa onkaan niin ihana :)

Heippa!

Viime sunnuntaina Jimppa pääsi kärryjen eteen pitkästä aikaa! Nestori-poni lähti mukaan käsihevoseksi, ja menimme hiittisuoralle käveleskelemään. Lenkki sujui hyvin, Jimppa meni niin rauhallista käyntiä kuin vain hevosena pystyi, jotta ponin ei tarvinnut koko ajan juosta mukana. :) Sitä ei pelottanut (kamalasti ainakaan) edes traktori ja kuorma-auto, jotka kuskasivat lunta hiittisuoran päätyyn.



Lopuksi otin vähän ravia yksin Jimpan kanssa. Se meni ekan kierroksen yllättävän rauhallisesti, mutta sitten innostui jo enemmän. :D Helposti se kuitenkin hiljensi ja pysähtyi, hieno ruuna! Kerran se rikkoi laukalle, vaikka mentiinkin ihan rauhallista vauhtia, mutta vaihtoi takaisin raville, kun vähän pidätin ohjista.


Maanantaina Jenna ratsasti Jimpalla klinikan pihalla. Laitoin aluksi sivuohjat, mutta otin ne sitten pois kun kävin itse vielä vähän humputtelemassa. Jimppa meni aika kivasti, vaikka aluksi ihmetteli eri ratsastajaa. Se nosti laukankin Jennalla hyvin, vaikka välillä sähläili ihan omiaan ja pelkäsi jotain kuhmua maassa :D

Tiistaina menin hiekkatielle ja ravasimme sen reippaassa ravissa. Otimme myös pätkän laukkaa, minkä jälkeen ratsastin takaisin tallille päin ja menin laukkaringille. Siellä sitten laukattiin vähän enemmän ja välillä tuli tosi hyvän tuntuisia pätkiä!

Onneksi se on ohi!

Eilen kävin aluksi hiittisuoralla ajatuksena harjoitella laukannostoja, mutta Jimppa oli ihmeellisellä tuulella. Se oli koko ajan menossa ja yritti nostella laukkoja itsekseen tai vähintäänkin karata käynnistä raville. Kerran se jopa heitti (melko pienen) pukin, kun yritin nostaa laukan. Sitten se keksi alkaa pelätä puskia, eikä sen jälkeen voinut muka kävellä ollenkaan...

Menimme sitten klinikan pihalle ottamaan ympyröitä ravissa ja laukassa. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes minulla alkoi pistämään kylkeen ihan järkyttävästi! Otin käyntiin ja odottelin, että olo vähän paranisi, mutta kipu tuli aina uudelleen, kun otin ravia. Taivuttelin sitten käynnissä tehden siksakkia ja kiemurauria. Yritin vielä uudestaan ravailua ja laukkaa, mutta ei se auttanut : /

Tallissa Jimppa alkoikin sitten hengittää omituisesti. Ihan niin kuin sillä olisi ollut sieraimissä nestettä, hengitys kuulosti sellaiselta "pulputukselta". Kävelytin sitä hetken ulkona ja kuuntelin -  ihan normaali hengitys. Kun vein sen takaisin talliin ja odotin hetken, pulputus alkoi taas! Käytin ruunaa vielä kerran ulkona ja sitten vein sen karsinaan, jossa kävin hetken kuluttua kuulostelemassa Jimpan hengitystä. Se kuulosti ihan normaalilta. En tiedä, olenko vain neuroottinen puhkurin suhteen, mutta pienimmätkin muutokset pitää ottaa huomioon.

Karsina-asia ei ole selvinnyt vielä ihan kokonaan. Nyt ollaan kuultu toisaalta lisätietoa koskien mahdollista tallipaikkaa, joten saa nähdä, mitä nyt tehdään... En kyllä tiedä, minne muuallekaan Jimpan voisi viedä, kun kaikki kyselemämme paikat ovat täynnä.

Tässä lukion viimeisellä loppupuristuksella ollessani en kaipaisi enää mitään muuta murehdittavaa, mutta mitäs karsinan ovesta tänään löytyikään! Irtisanomisilmoitus.

Vaikka uusi omistaja, tiuhaan tahtiin vaihtuvat hevoset ja loput vapaat karsinat täyttävät tiineet tammat olisivat voineet kertoa jotain tulevasta, tuli irtisanominen silti meille kaikille yllätyksenä. Nyt on sitten kuusi hevosta vailla tallipaikkaa pahimpaan mahdolliseen aikaan...

Me olemme äidin kanssa soitelleet läpi mieleen tulleita paikkoja huonolla tuloksella: kaikki karsinapaikat ovat täynnä! Muutkin tallilaiset ovat informoineen samalla lopputulemalla. Ei kovin hyvältä näytä, kun aikaa on kuukausi ja vaihtoehdot voi laskea kahden tai ehkä vain yhden käden sormilla.

Yksi varma vaihtoehto olisi parin vuoden takainen talli nykyisen tallipaikan vierestä, vaikka Jimpan puhkuri vaatisikin hyväilmaista ja puhdasta tallia, mitä tämä ei oikein ole (plussana kuitenkin pihattomahdollisuus). Tallista on paljon huonoja muistoja - joista osa kyllä johtui ihan muista hevosenomistajista - mutta keväiset tulvat tallin sisällä ja talvella Jimpan karsinassa katkennut, jäätynyt vesijohtoputki eivät houkuttele. Sen lisäksi tallin pihalla oleva pyöröaitaus sortui, eikä karsinaelementit olleet parhaimmassa mahdollisessa kunnossa. Väliaikaratkaisuksi sen on kuitenkin kelvattava, jos (ja, pelkään pahoin, kun) muualta ei löydy vapaita paikkoja.

Olin tänään innoissani lähdössä tallille, suunnitelmissa käydä pitkästä aikaa kunnon maastolenkillä, mutta innostus lopahti nopeasti, kun kuulin uutisen. Olin niin toivonut, ettei tältä tallilta tarvitsisi lähteä pois pitkään aikaan! Hyvä sisäilma, siistit tilat, loistavat liikutusmahdollisuudet ja mahtava talliporukka - yhdistelmä, jollaista on vaikea löytää.

Nyt ärsyttää, eikä psykologian lukemisestakaan tule oikein mitään. Mietin vain minne tuon hevosen saa oikein laitettua, en haluaisi luopua näin hyvästä paikasta millään. Läheltä kun löytyy maneesi, kenttä, ravirata, klinikka, peltoja ja hyvät maastot. Puhumattakaan siitä talliporukasta!

Melkein kokonainen vuosi ehdittiin tällä tallilla viettää. Enemmän aikaa olisi ollut mukava saada, vaikka kesään asti, jotta hevoset olisivat voineet mennä laitumelle ja tallipaikan etsintään olisi saatu useita lisäkuukausia. Tallinomistaja on kuitenkin asettanut irtisanomispäiväksi tämän päivän, joten aikaa on tasan kuukausi.

Kaikkea yllättävää sitä voikin tapahtua.


(Kunnon postausta tulossa varmaan huomenna :))

Heippa!

Jimppa on ollut aika rennolla liikutuksella alkuviikosta. Yhtenä päivänä kaverini kävi vähän köpöttelemässä ja keskiviikkona oli aivan järjetön tuuli, joten en lähtenyt uhmaamaan säätä hevosen kanssa, joka inhoaa tuulista keliä miltei yli kaiken. :D Jo tarhasta haettaessa se kävi kierroksilla ja olisi varmaan tullut langasta läpi, jos olisi siihen saanut jonkin syyn. Jimppa on joutunut nyt eroon kaveristaan, koska niille syötetään tällä hetkellä eri heiniä. Tarha on jaettu kahtia sähköttömällä sähkölangalla, jota ruuna kuitenkin kunnioittaa yhtä lailla kuin sähköllistäkin :D

Turvallinen alkeisratsu!

Eilen menimme pitkästä aikaa maneesiin. Ensiksi harjoittelin keskihalkaisijan kulkua suorana, koska Jimppa alkaa tosi helposti mutkittelemaan. Sen ravi oli taas yhtä kamalaa, joka askel tuntui erilaiselta kuin edellinen, eikä keventäminenkään ollut helppoa! Rakensimme sitten keskelle kahden esteen suhteutetun 14 metrin välillä. Toinen oli maahankaivettu ristikko ja toinen muutaman kymmenen sentin pysty. Alku meni taas kuten aina ennenkin: Jimppa ravasi tai jopa laukkasi kohti estettä, mutta juuri ennen estettä se otti käyntiin ja hyppäsi paikoiltaan...





Yllätyksekseni Jimppa alkoi tajuamaan esteiden idean parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen, ja pari aika hyvääkin hyppyä saatiin aikaiseksi. Harmi vain, etten oikein osannut mukautua hyppyihin, joten omalta osaltani se ei ollut kovin kaunista katseltavaa. Mutta Jimpan puolelta pientä kehitystä on nähtävissä, vaikka esteitä ei ollakaan harjoiteltu juuri ollenkaan! Ainakaan se ei ottanut käyntiin joka hypyn jälkeen :D

Ensi kerralla menee toivon mukaan vieläkin paremmin, kun ratsastaja on alkanut tottumaan siihen, että joka hyppy on vähän erilainen, ja pysymään kyydissä niissä yllätysloikissa (vaikka tyylissä olisikin parantamisen varaa...). :)



Tänään kävin sitten hiittisuoralla ottamassa reipasta ravia ja pikkupätkät laukkaa. Ja voi että, kuinka hyvältä Jimpan laukka tuntui selkään! Maneesissa se ei koskaan laukkaa niin ilmavasti ja hyvin kuin ulkona, ja nostotkin ovat hallissa sata kertaa huonommat. Meillä oli tänään myös aamutallivuoro ja Jimppa yskäisi kaksi kertaa. (Muulloin se ei ole onneksi yskinyt, mutta täällä kauhulla kevättä odotellaan...) Saa nähdä, miten ehdin liikuttamaan viikonloppuna, kun heti alkuviikosta on äikän ja psykan yo-kokeet... :S

Kuolaa otsaharjassa asti :D

Heippa!

Eilen olin Alavieskan hevosharrastajien järjestämällä kurssilla. Sen vetäjänä toimi Lilli Vanhatalo ja aiheena oli maastakäsin työskentely. Kurssille sai osallistua myös oman hevosen kanssa, mutta minä menin vain kuunteluoppilaaksi. Sain kuitenkin jonkin verran uusia näkökulmia ja vinkkejä hevosen käsittelyyn maastakäsin. Ensiksi kokoonnuimme raviradan tallikahvioon, missä Lilli piti teoriatunnin ja kertoi maastakäsittelystä ja mieliyhteydestä muutenkin. Sen jälkeen menimme maneesiin, missä osa kurssilaisista pääsivät tekemään eri harjoituksia hevostensa kanssa.

Työskentelyssä on tärkeää seurata kolmen kohdan polkua:
1. Paine
2. Reaktio
3. Paineen päästö

Painehan voi olla psyykkistä tai fyysistä, vaikka välillä tuntuu, että useammat laskevat sellaiseksi vain fyysisen paineen. Reaktiota pitää odottaa kärsivällisesti, mutta jo jotain sinne päin riittää. Esimerkiksi peruuttaessa jo jalan tai edes painon siirtäminen taaksepäin riittää reaktioksi, ja paine lopetetaan palkkioksi. Minulle on välillä hankalaa lopettaa paine kunnolla, vaan saatan jäädä pitämään yhä vähän painetta hevoseen. Lilli kertoi, että taputuksen sijasta hevosta tulisi kehua silittämällä, koska siihen liittyy positiivinen mielleyhtymä siitä, kun tamma nuolee vastasyntynyttä varsaa. Toisin kuin silitys, taputus on vain opittu yhdistämään kiitokseksi, mutta se ei tunnu yhtä hyvältä kuin silittäminen.

Kokeilin kurssin jälkeen itsenäisesti Jimpan kanssa samat tehtävät, mitä hevosten kanssa kurssille osallistuneetkin olivat tehneet. Ne menivät ihan hyvin!

Aluksi kurssilaisten tuli saada hevoset seisomaan tasalajoin paikallaan vähintään käsivarren mitan päässä ihmisestä. Jos hevonen yritti tulla liian lähelle tai ei seissyt paikallaan tasajaloin, se piti saada peruuttamaan koskematta itse hevoseen. Jimppa on yleensä helppo laittaa peruuttamaan, mutta se ei oikein tajunnut narun heiluttelua peruutuskäskyksi. Muuten se kyllä pakitti. Aluksi en meinannut saada sitä millään seisomaan etu- ja takajalat vierekkäin, vaan aina oli joku jaloista väärässä paikassa! Lopulta kun se seisoi kunnolla, ruuna pysyi siinä, vaikka laskin narunkin maahan ja peruutin kauemmas.

Toisessa tehtävässä piti kääntää hevosen pää sivulle ja laskea alas. Hevosen piti olla läsnä ja keskittyä ihmiseen, eikä mihinkään muuhun. Jimppa teki ensin niin kuin kurssillakin olleet hevoset: se käänsi päätään, mutta alkoi sitten pyöriä ympyrää. Sitten Jimpalla alkoi rattaat kääntyä päässä ja sen jälkeen se käänsi päänsä puolesta pyynnöstä sivulle, eikä katsellut tai kuunnellut mitään ympärillään. Pari kertaa se alkoi hamuta omaa kylkeään hetken jälkeen :D Sitten kokeilin saada Jimpan laskemaan päätään, mutta se olikin vähän vaikeampaa. Ruuna ei millään laskenut päätään kuin ihan vähän, vaikka miten yritin! Laitoin sitten enemmän tai vähemmän painetta, heilutin narusta päätä hieman edestakaisin tai hieroin niskaa - Jimppa laski päätään vain pikkuisen, eikä yhtään enempää!




Viimeinen harjoitus oli voltin talutus. Se meni hyvin, vaikka Jimppa välillä jättäytyi taakseni. Ruuna kuitenkin taipui voltilla yllättävän helposti, eikä narulla tarvinnut paljoa muistutella. Tehtiin sama vielä niin, että seisoin hevosen kyljen vieressä. Sekin meni hyvin, mutta sitä olimmekin tehneet aiemmin aika paljon. :)

Lilli painotti myös sitä, että hevosen mielen tulee olla aina työskennellessä levollinen ja luottavainen. Jos hevonen on varustettaessa levoton eikä keskity ihmiseen, on turha lähteä ratsastamaan, ennen kuin hevosen mieli on saatu rauhalliseksi. Muuten ratsastaessa joutuu tekemään paljon työtä saadakseen hevosen toimimaan ja sen mielen rauhoittumaan. Lilli neuvoi meitä opettamaan hevoset laskemaan päänsä alas, koska silloin hevonen ei voi olla jännittynyt. Levollisuus voikin mennä niin mielestä ruumiseen, kuin ruumiista mieleen :) Kun hevosen pään saa alas, sen mielikin rauhoittuu, ja kun hevosen mieli on rauhallinen, se laskee päänsä alas.

Maastakäsittelyn jälkeen Lilli ratsasti yhdellä hevosella. Omistajan piti kuitenkin ratsastaa itse ensin.

Ei-toivottu käytös pitäisi korjata heti, sillä hevonen oppii jo ensimmäisestä kerrasta. Myös käskyjen suorituksessa täytyy olla pitkäjänteinen eikä periksi saa antaa. Yksikin lepsu kerta riittää siihen, että hevonen oppii, ettei tarvitse totella.

Ei ihan mutta melkein tasajaloin :D

Kurssi oli todella mielenkiintoinen ja auttoi varmasti kaikkia ymmärtämään hevosia paremmin! Olisi mahtavaa päästä joskus toistekin tuollaiselle kurssille - ehkä yhdessä Jimpan kanssa. :)